lasillinen spesiaalia

lasillinen spesiaalia
pitkospuiden ohi astumista
      harha-askel ei muuta



hakuammu 2017
Mainokset

Puuroa ja Soppaa

sekametelisopan alla 
manteli tumakkeena 

---

itse ristinsä
itse taipaleensa

ilman toista ei toista 
ilman on tyhjää olla 

--- 

sanat ovat tekoja 
ajatustenpoikasia
elävät mielessä 
kuokkavieraina 

---

turha puhua 
parempi valita 

laina-anomus 
pitää lunastaa

yks? kaks? kol? me?


hakuammu 2017

 

Lempeästi Lemmestä

Lempeästi Lemmestä 

Luuli, että avioliitot 
ovat sotatantereita. 
Panttivankitilanteita. 
Tukholmasyndroomaa. 

Tajusi, että ovatkin rakkautta. 

Sitä sitkeintä lajia. 
Sitä joka ei heti luovuta. 
Sitä joka ottaa toisen kokonaan.  

---

Ei parisuhde ole kiinni
seksistä, huumasta, hetkestä, 
se on sitoumus kasvaa yhdessä.
On itsestä kiinni, 
paljonko haluaa kasvaa? 

---

ei se ole mikään kupla
tai se olisi jo puhjennut 
kuin entisen likan umpisuoli 

se käy kipiästi. mahaan.

kipiästi on murretta.
sitä puhutaan maalla.



hakuammu 2017

Ajatuksia Maalta

Jos tekee maatiloista liian suuria,
yhden mukana kaatuu koko koppa,
eikö äiti opettanut, ettei kaikkia
munia saa laittaa samaan koriin,
varalla pitää olla? Kaupungissakin?

Maatiloja ei synny noin vain, mutta
karhuja ja susia syntyy joka paikassa?
Mistä karhuille ja susille kulku
niitä rakastavien luokse? Stadiin!
Siellä on toimiva julkinen liikenne,
ei tarvitse kulkea susien kanssa
kanssa ellei Isoja Pahoja lasketa?
---
Ideologiat ja uskonnot ovat saaneet
niin paljon pahaa aikaan, että kuten
sokerikin olisivat kai kiellettyjä
elleivät olisi niin sallittuja? Minä
uskon, että kaikki menee kuten pitää?


hakuammu 2017





synnytystuskia

synnytystuskia


matka on yksinäinen
muttei onnistu yksin 

se hajottaa. rakentaa. 
se tukee. kaataa. saa sijoiltaan.
sulkee ovia. avaa ikkunoita. 
saa unohtamaan ja muistamaan. 
itkemään. nauramaan. huutamaan.
painaa kuin graniittikuutio. 
siellä missä vasen ja oikea kammio 
uutterasti syövät verta.  

se on suurta huutoa.
sotkuista ja raakaa. 
lihanriekaleiden siivittämää.
lannoittaa ja ravitsee. 
virkeänä. hitaasti merkittävää. 
ikiaikaista. välttämätöntä.
kuin hengitys. kuin henki. 
pusertuu ulos. kuin tuuli. 
nostaa siiville. romuttaa maahan.
tuskissaan uuvuksissa lopussa.
tyhjänä. iloa täynnä. pallona. 

tätä helvetillistä raastavaa 
huikean onnellisena. palasinakin. 
verillä vesillä onnellinen. haapio.
voima virtaa entiseen malliin. 
tähän oli matkattava. tässä oltava.

ottaa vastaan. nöyränä. kiitollisena. 
hämillisenä. rikottuna. säröillä. 
puhtaaksipestynä. kirkastettuna. 
palaset asettuvat kohdilleen. 
tarina alkaa muotoutua. itää.  

---

aika vetäytyä. luoda uutta. 
aika ojentaa käsi. tarjota apua
aika pyytää mukaan. avautua.
aika sulkea sydän. lukolla.
aika avata. oikealla avaimella. 

kuolla jos jää. kuolla jos lähtee. 

arvottoman armoa on kuolla?
kiitollinen elää ja hengittää.  
rakastaa ja itkee menetyksiä. 
saa mitä haluaa tai löytää mitä etsii. 
askel on askel eteenpäin tai taaksepäin.
parempaa kuin loputon etsiminen

- ja odottaminen. 

---

jos voisi, soisi tuntevansa toisin.  
tuskallista olla huikaisevan onnellinen. 
pelkkää ristiriitaa olla elossa. 
pusertua ulos kuoresta. ottaa maailma haltuun.
synnyttää uutta. luoda tyhjästä. kerätä aineksia.
kaikki vie aikaa. hautuminen on osa matkaa. hautuu maa?  

synny jo! synny! 
 ( kuole pois - kuole - sie men' - en - on kuoltava )

hakuammu 2016

Usko tai älä

Uskoako vai ei? Mistä sen tietää?

Ei usko ole tiedon vaan tunteen asia?
Hengen - siksi tiedollinen pohtiminen 
on vähän lapsellista, luulisi älykkäiden
ihmisten sen verran ymmärtävän, mutta 
ilman uskoa ei lääkekään toimi tai toimii 
huonosti. Ihminen on myös henkinen ja
tunteva olento. Ihminen ei ole kone, 
siksi pelkkä tieto tai tiede ei riitä. 

Ihmistä ei voi paloitella tai eritellä
tai jakaa osiin, ei jos haluaa säilyvän
hengissä? Ei henkeä ja ruumista? Ihminen
on kokonaisuus. Ei yhtä ilman toista. 

Medicien aika on ohi? Raha tai lääke ei 
ratkaise ihmisyyden ongelmia. Eivät yksin. 

Energiaa ei voi nähdä, on se silti olemassa.
Uskoa voi luoda ja ylläpitää, ei se vähennä 
lääkkeen ja lääketieteen merkitystä. Usko
on uskoa, ei mikään uskonto. Henkisyyttä? 

Miksi henkinen puoli on unohdettu lääketieteessä?
Ei ihminen ole mikään huoltoa vaativa polkupyörä.

Henkisiä periaatteita ja arvoja vaalii kirkko.
Kirkko tekee hienoa työtä opettaessaan, suo 
paikan laulaa, rukoilla, saada siunauksia, 
luo rituaaleja ja riittejä, joita voi tehdä 
myös itse, mutta kirkko suo ne valmiina,
luo pohjaa yhteisöllisyydelle tavoilla, 
johon yhteiskunta ei helposti yksin pysty? 

Ideologiat luovat vain kateutta ja vallanhimoa.
Humanismi tuo hyvää, mutta myös turhaa valvontaa,
byrokratiaa ja tiedeuskonnon, jonka valta alkaa 
lähennellä poppamiehen valtaa. Sokeaa uskoa
jatkuvasti muuttuvaan. Tarvitaan myös pysyvyyttä.

Ihminen on ihminen, kateutta tuntee kirkonmieskin. 
Se ei ole kirkon perusta, toisin kuin ideologioissa. 
Niissä joku on parempi toista ja joltain ollaan
viemässä etuja ja hankkimassa oikeuksia. Uskonnossa 
uskotaan sanaa, muu on ihmisen harhaoppeja?

Raamatussa suuri osa on puheita ja historiaa.
Opit on haettava tiheällä seulalla? On siellä
paljon viisaita sananlaskujakin. Ihan hyvä
kulttuurin perusta se on, tulkinta on eri asia.

Se, että jotkut hylättäisiin ei ole osa 
kristillistä uskoa, muttei uskosta ole
hyötyä, ellei noudata askeleita, jotka
vievät hyvinvointiin ja mielenrauhaan.

Turha on palvoa, riittää kun kuuntelee.

Siksi on hienoa, että on valtionkirkko? 
Instituutio voi luoda yleisiä ohjeita?  
Määritellä, mitä ja miten opettaa? Että
pääsee ajan tuomista harhaopeista?

Meillä on ilmastoon ja mielenlaatuumme
sopiva kirkko, tasa-arvoinen ja karu, 
vain rippituoli puuttuu, anella ei tarvitse
ja pappikin on normaali seurakuntalainen.

Entä tavallinen ihminen? Seurakuntalainen?

Olen suomalaisen luterilaisen kirkon 
kasvattama ja kannan vastuuni, opetan
osani. Oma näkemykseni lähetyskäskystä?

Jeesus oli taiteilija? Loi uutta, muutti
maailmaa? Kertoi taivaastaan? Myös ehkä
idealisti, mutta toisin kuin ideologioissa, 
armo, anteeksianto ja usko ovat mukana, 
ei pelkkä valta, kateus, raha.

Olen paljon saanut, annan takaisin?

Vallankumous ei auta. Vaaditaan vallankäytön
vähittäistä vähentämistä ja ihmisten vastuuta.

Ei aikuinen enää välttämättä tarvitse 
instituutiota uskoonsa, mutta ilman 
instituutiota ei usko pysy yllä ja 
harvalla riittää itsellä voimaa yksin.

Kirkko luo seurakunnan, jossa toimia.

Jossa jopa tänne tulijat voivat toimia.
Jopa vaikka kuuluisivat toiseen uskontoon?

Uskonnot ovat vain erilaisia tapoja
uskoa, perinteitä, käytöntöjä, ei muuta.

Usko on itsessä, kirkko luo käytänteitä. 

Tarvitaanko sen lisäksi näin voimakasta
hyvinvointiyhteiskuntaa maassa, jossa on
aina pidetty huolta lähimmäisistä? Se on 
pohtimisen arvoinen asia, jos se lisää
pahoinvointia ja arvottomuudentunteita?

Kirkkoa ja uskoa tarvitaan. Armoa. Rakkautta.

Tuomitseminen ja pakkokäännytys ovat menneen 
ajan painolastia ja politiikkaa. Usko on uskoa, 
tavat tapoja, lait lakeja, ihminen on ihminen. 

Toimii ajan hengen mukaan. Jeesuskin oli ihminen.
Inhimillinen. Kiivas ja ankara. Aikansa lapsia.

Ajat muuttuvat, ihmiset kehittyvät, henkiset 
periaatteet säilyvät, luonnonlait pätevät, 
ainakin tällä planeetalla? Avaruus on eri asia. 

Avaruudessa kaikki on toisin? Voiman ja vastavoiman
lain luulisi toimivan, vaikka painovoima toimii 
erilailla. Mutta sitä ei voi tietää. Asumme täällä.

Pidetään tämä. Vielä on toivoa. Vielä vihertää?

hakuammu 2017

Hyviä pyrkimyksiä

Yhteinen usko tuo yhteiset pelisäännöt.

Pelkällä lakikirjalla ei elämästä selviä,
kaikkea ei voi laeilla määrätä. 

Tarvitaan uskoa. Tarvitaan kirkkoa?
Tarvitaan yhteisiä pelisääntöjä?
Tarvitaan rakkautta ja luottamusta?

Pyrkimys hyvään ja yhteisten pelisääntöjen
noudattamiseen tuo hyvinvointia kaikille, 
myös itselle, lopulta. Mitä yksinkertaisemmat
pelisäännöt, sitä helpompi niitä on noudattaa? 

Usko ja luottamus vähentää säätelyn tarvetta.
Säätelyn tarve vähentää valvomisen tarvetta.
Valvomisen tarve vie vastuun ihmisiltä ja 
aikaansaa vastuuttomuutta, välinpitämättömyyttä,
välinpitämättömyys aiheuttaa arvottomuudentunnetta,
tunnetta, ettei voi vaikuttaa elämäänsä ja kohta ei
välitä mistään ja uupuu tai radikalisoituu tai ei
enää välitä tehdä työtään kunnolla, raha ratkaisee.

Kovat arvot pääsevät vallalle. Juurikin se, mitä
ideologiset usein sanovat vastustavansa. Ups?!?

Kulttuuri ja sosiaaliset, opitut tavat muuttuvat
ja niitä voi muuttaa, ovat vain pintakiiltoa
ja sanahelinää, tapoja. Viisaita ajatuksia ja
totuuksia ja luonnonlakeja ei aika voi kumota. 

Aikuinen voi luoda omat tapansa olla, ottaa 
kunnioittavaa etäisyyttä edellisiin? Uskoa 
voi ilman kirkkoakin, mutta ilman kirkkoa 
ei olisi hyvinvointiyhteiskuntaa? Usko ei
periydy geneettisesti, pitää opettaa.

Kristinuskonperiaatteet ovat hyvinvointivaltion
perusta, luterilaisuus on suomalaisuutta. Aivan
sama kuuluuko kirkkoon vai ei, se on niin
syvällä suomalaisessa kulttuurissa. Sen ydin.

Periaatteet toimivat uskoi tai ei.

Voiman ja vastavoiman laki ei ole uskonasia. 
Tee, miten haluat toisten tekevän? Sitä saat
mitä kylvät? Ajatuksesi luovat todellisuutesi? 
Kiitollisuus ei ole uskonasia. Rakkaus ei ole
uskonasia. Tuomitsemattomuus ja armo eivät ole 
uskonasioita. Ne ovat VALINTOJA. Ja tekoja?

Joka päivä pitää valita. Kiittämättömyys, 
valittaminen ja vaatiminen on helppoa. Viha
ei vaadi mitään. Tuomitseminen käy kuin 
leikki. Ne eivät auta ketään. Pitää valita. 

Joka päivä. Joka hetki. Yhä uudelleen. 

Pitää valita taivas vai helvetti? 
Kärsiä vai tuntea kiitollisuutta? 

Rakentaa vai hajottaa? Vihata vai rakastaa?

Ne ovat valintoja. Arvovalintoja?
Ennemminkin ajatus- ja toimintavalintoja.
Mitä ajattelet ja ruokit, sitä lisäät.

Vaikea ajatella, että joku haluaa elämänsä
olevan väkivaltaista ja vihantäyttämää,
mutta niin käy, jos pitäytyy vihassa ja 
katkeruudessa, sitä vain on ehkä vaikea
hoksata, jos on haavoittunut. Tunteet 
menevät ja tulevat, kyse on siitä, mihin
jää kiinni tai mitä ruokkii. Tunteet menevät
ohi, jos niihin ei takerru. Ne ovat vain
käyttövoimaa, energiaa, kertovat jostain,
mitä elämässä on meneillään ja tarpeesta
korjata suuntaa tai siitä, että on oikealla
tiellä. Viha kertoo, että pitää ehkä näyttää 
rajansa. Puolustaa itseään? Näkemyksiään?

Ei se tarkoita väkivaltaa, vaan jämäkkyyttä. 
Ei se tarkoita rypemistä, vaan tunteen 
tunnistamista ja jos voi, aktiivisuutta? 

Positiivisesti ei hyökkäävästi. 

Jos ei voi avata suutaan tai näyttää
tunnettaan, aktiivisuus voi olla vaikka
juoksulenkki, siivous tai mattojentamppaus,
kirjoittaminen, tanssiminen, laulaminen ja 
ajatusten vieminen positiivisiin asioihin.

Ei viha aina kerro muusta kuin itsestä.
On ehkä jättänyt itsensä liian vähälle
huomiolle ja viha nousee, kun joku toinen
tekee itselleen sitä, mitä itse ei huomaa.

Ei se ole mitään positiivisuususkoa, vaan
käytännön toimia. Valitsee, mihin jää kiinni.

Usein mieli kirkastuu jo kun tunnettaan kuulee
ja sen antaa olla ja mennä. Kiva, kun huomasit
se sanoo ja vilkuttaa mennessään. Ei muuta.

Kiva kun kävit. Tule taas? Ja muuta?

Muuta. Itseäsi ja maailmaa? Paremmaksi.
Ajatus Ajatukselta. A Sana A sanalta.

hakuammu 2017

Pintakiiltoa

Liiallinen pinnankiillotus 
kuuluu hautausmaalle? Elämä 
ei ole pelkkää marmoria ja 
sileitä pintoja. Pitääkö edes
kuoleman olla, on tapakysymys. 

Elämä vain on. Se vain tapahtuu. 
Itse pitää elää. Itse valita. 

Me olemme kirkko ja seurakunta. 

Vain me voimme tehdä muutoksen. 
Omalta kohdaltamme. Vain itse 
voi muuttua. Muuttuminen ja 
päätökset ovat usein raskaita. 

Tarvitaan uskonvahvistusta, 
tukea, pysähtymistä. Kirkko ja
yhteiskunta auttavat instituutioina,
mutta ihmiset toimivat ja tuntevat. 

Pelkkä tieto ei riitä pitämään hengissä. 

Ihminen on muutakin kuin älyä ja tietoa. 
Ilman henkeä on hengetön. Hengetön ihminen
on hengetön. Kirjaimellisesti. Oli elossa 
tai ei. Ei ole syntynyt itsekseen. Ei se 
sen kummempaa tai pyhempää ole. 

Pyhittäminen tai herroittelu eivät
kuulu kristinuskoon. Luterilaisuuteen.

Huivi kuuluu? Sepäs olikin yllätys?

Sekin on makuasia, mutta niin raamattu 
sanoo, turha tuomita muiden uskontoa, 
jos ei omaa noudata? Vaikken ole uskovainen,
on kaunis ajautus, että voi pyhittää lepo-
tai juhlapäivän kauniilla musiikilla, komeassa 
rakennuksessa tutuin seremonioin. Se ei ole 
kuvan tai henkilönpalvontaa, se on uskon 
vahvistusta, yhteisöllisyyttä, kunnioitusta, 
muistutusta elämän perusasioista, rakkaudesta,
kiitollisuudesta, uskosta, toivosta, armosta?

Rakkaus on sinussa itsessäsi. 
Olet rakkaus. Kukaan ei voi 
sitä antaa. Siihen pitää löytää 
yhteys. Rakkautta voi vain tuntea. 
Se tulee sisältä. Rakastavia tekoja 
voi vastaanottaa. Ne auttavat saamaan 
yhteyden itsessä sisällä olevaan rakkauteen. 
Raha ei auta, ulkoinen ei auta, voi helpottaa, 
muttei auta. Vain itse voi auttaa itseään, 
lopulta, voima löytyy sisältä? Kun etsii?

Rakkaudesta? Uskosta? Toivosta? 

Hiljaa itsekseen voi rukoilla ja 
kirkosta hakea uskonvahvistusta?

Uskonto luo tavat. Kirkko luo 
rakenteet. Usko pitää löytyä 
itseltä. Itsestä. Usko tuo voimaa.

Uskon sen, vaikken uskovainen olekaan.
Kiitollinen kaikista uskonnon opeista,
johdattaneet oppimaan lisää, löytämään.

Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.

Se, jolla on saa lisää - vetovoiman laki?
Samanlainen vetää puoleensa samanlaista?
Se on newage-lahkojenkin peruskauraa?

Sitä saat, mitä tilaat, niin sanotusti?
Mihin ajatuksesti kiinnität, lisääntyy?
Ellei konkreettisesti, niin huomion kautta.

Oma valinta, turha valittaa. Valitse, mitä?

Kiitollisena siitä, mitä olen saanut.

Anteeksiantaen niille, jotka ovat minua
loukanneet, anteeksiantaen itselleni sen, 
että olen joskus toiminut väärin, uskoen,
että kaikki menee kuten pitää, parhain päin.

Lakkaan melomasta, 
pidän kiinni peräsimestä,
annan virran viedä, 
kiidän kohti aavaa merta?

Mikki auki, mikki kiinni, 
mikki merellä, mikki meressä?

Where's Mick, there's Meanie?

hakuammu 2017

Elämänihmeitä

Elämä on ihme. Jokainen elämä. Jokaisen
elämä. Elä ja nauti elämästä, itsenäsi, 
parhaana itsenäsi, auta muita tekemään 
samoin, kunnes on aika saada rauha. 

Synnymme, elämme, kuolemme. 
Henki jatkaa. Energia jatkaa. 

Rakasta, ota vastaan rakkautta. 
Tee elämästä jumalanpalvelus. 
Kiitoksena siitä, että saat olla? 
Se on jo melkoista? Mitä muuta 
pitäisi olla? Kiitä ja ala elää? 

Se on käytännöllistä maalaisjärkeä. 

Ei tarvitse uskoa voidakseen olla kiitollinen,
että tämä kaikki on olemassa ja tunteakseen
rakkautta voimaa kohtaan, joka sen on luonut, 
voiman ei tarvitse olla olemassa, jotta sen
nimeen voi rukoilla ja saada siitä voimaa. 

Esi-isät ovat luoneet paljon ja luonto sitä 
ennen. On täyttä ajanhukkaa pohtia, onko vai
ei, senkun tuntee kiitollisuutta ja rukoilee? 

Jos uskoo siihen, sen parempi. Usko on voimaa.

Ilman uskoa ei mikään onnistu. Jumala on nimitys
sille jollekin. Ilman uskoa ei edes lääketiede
tehoa, valitettavasti, niin voimakas on ihmisen 
mieli, sitä ei saisi vähätellä. Rituaalit luovat 
uskoa, jopa eläimillä, hoiva on osa parantamista
ja uskoa, parantaminen on osa uskoa, usko on osa
parantamista. Ei henkeä voi erottaa hoitamisesta.

Ei hengettömiä hoideta kuin obduktio-osastolla? 

Oli typerää ylimielisyyttä yrittää erottaa henkeä
ja ruumista, koska ilman henkeä ei ole kovin kauaa
myöskään ruumista. Pitäisihän sen sentään olla selvää.

hakuammu 2017

Ylös ↑

%d bloggers like this: