jos se voisi olla totta

Katsoi viehättävän teiniparin tubetusta
parisuhteensa alkuajoista ja se oli niin

kaunista ja kirkasotsaista, että toivoo,
että itsekin olisi joskus uskaltanut edetä

yhtä hitaasti, arasti, pienesti, tosissaan,

ei kännissä antaa vastenmielisen tuntemattoman
työntää kieltä kurkkuun matkalla ei-minnekään,

ei antaa äidin ojentaman kondomin velvoittaa
mihinkään mennessä ensimmäistä kertaa yökylään,

ei antaa kyynisen kasarikulttuurin kadottaa uskoa 
kaikkeen ja saada elämään kuten karski kukko,

vaikka oli vain nuori, pelokas tyttö ja
taitaa sitä edelleenkin vielä olla?

Jospa olisi suojellut itseään kaikelta ja kaikilta.
Jospa olisi uskaltanut rakastaa, kun oli sen aika.

Jospa jos olisi, niin sekin olisi totta. 

Lehmät lentävät?

hakuammu 2017










Mainokset

kuolleita kuvia

Kuolleet seinät. Kuolleille ihmisille. 
Elävät ihmiset. Eläville ihmisille. 
kuolevat lauseet museoissa, työntekeminen on toistoa, 
siitä saa palkkaa, kukin ansionsa mukaan? 
vaaditaan periaatteita, luottamusta, yhteishenkeä, 
uskoa, rehellisyyttä, aikaa, menneitä sukupolvia, 
ei vain numerologiaa, ei vain vaihtuvia lauseita, 
eturyhmien poukkoilua, asiakkaan mielihaluja, 
pysyvyyttä tuo usko, usko ei ole uskomus, 
sen periaatteet ovat maalaisjärkeä, luonnonlakeja, 
omakohtaisesti koettavia, siksi niin vaikeita uskoa, 
eivät uskon, vaan tekojen asia, pitää vain uskoa ja
toteuttaa, ei energiaakaan voi nähdä, mitata, 
ei ajatuksia voi mitata millään, hampaiden harjaus 
auttaa vain tekijää, hyvinvointiakaan ei voi mitata, 
sen jokainen kokee sisimmässään, saa vihdoin rauhan,

saa vihdoin arvon. armon. anteeksi. anteeksi. anteeksi.

hakuammu 2017

raivoisia ruusuja rakkaille

Viha saa menemään sellaisten esteiden yli, 
joiden yli ei muuten pääse, muut madaltaa 
nöyryytys, jota kokee, kun tunteet eivät 
ole hallussa, ajatukset eivät pysy kasassa. 

Joutuu myöntämään, että elämä on voimakkaampaa
kuin oma tahto, myöntämään, mikä itselle tärkeää.

Että pitääkin tuntea niin paljon turhaa kiukkua.

Ehkä helpottaa, kun siitä puhuu ja sen sanoittaa,
se saa olla eikä sitä yritä koko aikaa painaa alas,
ymmärtää, analysoida, torjua, karkoittaa, kaivata,
pelätä, kiertää, toivoa, unelmoida tai rypeä siinä?

Vihaa rakkautta ja kertoo sen kaikille?

Vihaa sen aiheuttamaa tuskaa, menetettyä elämäniloa,
sitä, ettei sitä ole siinä muodossa kuin kaipaa,
ärsyttävänä lapsellisena paskapäänä, joka ei ole
oikeasti kuin omassa päässä, kaikkea muuta kuin
mitä kuvitteli tai toivoi "sen oikean" olevan,

ihan sama, vaikka sopii itselle jostain syystä,
onko pakko? Onko? Voi V, voi S ja muut konsonantit!

Haluaa rakastaa, saada rakkautta, haluaa haluta 
ja tahtoo tahtoa vain omaa aviopuolisoa, kuka
käski sotkea sen, mikä oli hyvää ja kaunista!

Se, joka ei rakasta ja koe oikeaksi, 
se, joka ei halua olla yhdessä nyt ja aina,
ainakin niin kauan, kuin molemmille hyvä, 
se, joka ei tahdo, halua ja halua rakastaa
myötä ja vasta, turha tulla sorkkimaan,

seuraavaksi käyttää oikeita aseita, 
varustautu rakkausydinpommeilla?

Sydämen haluaa takaisin ja ellei ole totta, 
on hänelle kuollut, hän ei hae seuraavissa elämissä,
ei enää ikinä koskaan halua tavata, vaikka olisi 
mitä karmaa, siteitä tai sielun sopimuksia yhdessä. 

Olipa kiva tuntea, tuskaa, tattista vaan!

Ellei ole tässä elämässä valmis, on hänelle 
kuollut aina ja iankaikkisesti, amen ja voi 
mennä kummittelemaan, minne pippuri kasvaa, 

maansa on pyhää, siellä eivät pikkupirut juhli. 

Pthyi! Hus! Ulos ja yli laidan, sama minne!

Maasta tullut, maaksi tuleva, maahan haluava?
Helvetin kuustoista, mieluiten tuhkana tuuleen.

Typerät paskat lehmät. Typerät paskat sonnit.

Toisenne ansainneet? Varmaan ansaitsi teidät.
Kiitos ja hyvästi! Ei välitä enää vä-hää-kään? 

Onko mitään niin vapauttavaa kuin se ettei alati
tarvitse ajatella lisääntymistä tai miellyttämistä 
ja voi keskittyä puhumaan yleisellä tasolla toivoen, 
ettei tarvitse rämpiä enää siinä samassa sonnassa?

Rakkaus ja parisuhde ovat arvokkaita. 

Jos joku ei ymmärrä, ei sille voi mitään. 
Jos rakastaa ja saa rakkautta, se riittää?

Muu on pelkkää typerehtimistä ilman isoja palkintoja,
vain tahroja lakanoilla ja sielussa ja tyhjää oloa!

Ei tarvitse mitään tai ketään, nykyisen pitää riittää?
Menee luostariin? Äidiksi Ammalle? Perustaa yhteisön?

Rakkaus on arvokas asia. Miksi pilata typery(y)ksillä.
Miksi joku jossain haluaa pilata sen typery(y)ksillä?

Tietää, miten pitäisi, muttei kykene ottamaan
askeleita kuten pitäisi, se on liian pelottavaa, 
satuttavaa ja noloa, miksei voi nauttia siitä, 
mitä on, jos se ei ole kerta vielä ihan pilalla

ellei keho petä haluamalla muuta niin, että 
sairastuu tai kuolee ellei edes yritä saada? 

Valloittaa? Miten valloittaa, jos on torjunut 
kaikin keinoin? Vihaa? Ei edes halua saada?

Kirjoittaa ja tekee kuvia ollakseen olemassa
maailmassa, kokonaisena, ei valloittaakseen,

rakkaus saa haistaa pitkän paskan, 
turha tulla kiusaamaan, sananakin jo
vastenmielinen ja ruma, hyi olkoon!

Kunpa ei olisi syntynyt. Kunpa ei olisi synnytty.
Kunpa koko sanaa tai käsitettä ei olisi keksitty?
Täällä ollaan. Ei auta kuin elää. Kunnes ei enää.
Sitä yrittää tehokkaasti, jos ei jaksa itsestään
huolehtia, melkein kuolee suruunsa, aina uuteen?

Rakkaus tuo tuskaa tai onnea, riippuen siitä, mitä 
itse kaipaa tai pelkää, sitä saa, mitä tarvitsee?

Riittää. Kiintiö täynnä. Iloa, kiitos.

Vaihteeksi, jos pyytää saa. Tack. 

Mieluummin tyhmä ja oppimaton. Nöyränä.
Ei enää jaksa vapaaehtoisia oppiläksyjä?

Käytä kuten parhaaksi näet. Jumala? Energia?

Myötä- ja vastamäessä. Joka tasolla? 

Lapsenmielisille vaarallista huumetta,
kannattaa pysyä erossa ellei ole tosissaan,

leikkaa irti, paranna hotapulverilla, 
hae manaaja ja sielun puhdistaja,
aivopese painepesurilla, kutista Raidilla. 

Ei enää! Tämän rakkauskiintiö on täynnä!

hakuammu 2017

luovaa vihaa

Jokaisella on tarpeensa ja sanottavansa, 
jokaiselle on joku kuulija. Mistä tulee 
sellaista, että puhuttelee monia, on ajan, 
vähän onnenkin asia, mikä sattuu osumaan?

Taidetta voi tehdä ansaintamielessä tai 
hakea kunniaa, varovaista, laskelmoitua 
instant-taidetta, tykkää-musta-osta-peukuta-
sisustustauluja, viihdettä, populaarikulttuuria,
palkinto- ja apurahataidetta massoille kalliilla?

Puuttuuko henki? Onko elossa, jos toistaa
samaa vuodesta toiseen, jotain, minkä joku 
joskus loi, mikä hyväksi todettu, ei uskalla
uusiutua vai uskaltaako, onko sitä se osa,
joka ammattilaisten ja eliitin hallussa ja 
ymmärrettävissä, massat kuluttavat perinteistä?

Joskus vasta ajan myötä löytää arvonsa ja eliitti 
rahastaa? Kaikella on aikansa ja vasta jälkeen 
tietää, mikä on arvokasta. Pitää vain tehdä?
 
Yhteiskunta luo turvaa, kaikkea ei voi saada tai 
voi, jos tinkii sisällöstä, myy itsensä rahasta?
Jos tekee ulkoisista syistä, ei ole tyytyväinen?
Pitää tehdä sitä, mikä tuntuu itselle tärkeältä?

Vaikea sanoa. En ymmärrä koko juttua. 

Mitä enemmän yrittää ymmärtää, sitä 
vihaisemmaksi tulee, kiukku saa tekemään 
parempia juttuja, vähemmän varovaisia, 
enemmän aitoja? En silti pidä siitä. 

Viha syö sisältä, saa pahan maun suuhun ja on 
vähän pelottavaakin, saa pelkäämään itseä?

Jotkut ärsyttävät, koska haluavat huomioita? Vähän 
on väärä tie, huomioita saa lähinnä erotuomarilta?

Kovin on kallis kiihkon hinta, kalliita juttuja,
jos syntyvät vihan voimalla? Onko sen arvoista?

Jos tekee vihan voimalla, itselle tärkeät asiat 
jäävät käsittelemättä ja luo sitä mitä vihaa?

Mieti mitä luot ja miten? Sanassa on voimaa?

hakuammu 2017

itkupotkuraivareita

Kirjoittaminen saa tuntemaan raivoa.

Maailma ja sen tavat suututtavat
ja kun heijastaa sitä takaisin ja 
on rivo, pinnallinen, viihdyttävä,
kaupallinen, alasti, heittää leikiksi
ja lekkeriksi, johan alkaa helpottaa.

Maailma ei olekaan hullumpi paikka.

Pääsee pahimpien luovuuden esteiden yli.

Oppiminen ja taide sanana, se, mitä se
edustaa saa tuntemaan uudelleen raivoa,
kiukkua ja tuhovimmaa, sellaista, että 
tapan kaikki, kaiken ja räjäytän koko 
maapallon, avaruuden, kaikkeuden ja 
jumalallekin menen antamaan turpaan? 

Sellaista kaksivuotiaan uhmaikäisen uhoa.

Että mahtaako hylätä, jos sanon pylly tai
paska vai tuleeko ehkä koivuniemenherrasta?

Viha ei hellitä, vaikka heittäytyy sellaiseksi 
kuin kuvittelee, että pitää, eihän taiteessa voi 
heittäytyä sellaiseksi kuin pitää, vaan sellaiseksi 
kuin on, kokee tärkeänä, mennä kohti tuntematonta.

On oltava vihainen menneelle, ainakin sen verran, 
että saa repäistyä itsensä irti, otettua paikkansa,
lähdettyä kulkemaan omaa tietä, tehtyä omaa juttua.

Onhan se todella pelottavaa. Lähellä kuolemanpelkoa?

Se on pelottavaa kaksivuotiaan maailmassa ja tosi 
pelottavaa kaksivuotiaan taiteilijan maailmassa? 

Kun siihen maailmaan herää lähes viisikymppisenä, 
se nostaa monenlaisia tunteita eikä viha ole lopulta 
päällimmäisenä. Sitä tukahduttaa ja peittelee, koska 
se on niin noloa, tietää liikaa, "arvokas keski-ikäinen", 
pitäisi jo "olla", ainakin tietää kuka on, "tässä iässä". 

Ehkä tietää? Ehkä tiesi? Ehkä luuli niin?

Kun tekee taidetta tai se on sitä, mitä on, ei
vain sitä, mitä tekee, joutuu kasvamaan itsekseen,
vastustuksesta, peloista ja vastoinkäymisistä 
huolimatta. Se on kuin alkuräjähdys, niinkö meidän 
maailmankaikkeutemmekin kehittyi? Jotain syntyi ja 
kun oli tarpeeksi vanha, halusi kehittyä itsekseen 
niin paljon, että räjäytti kaikena kappaleiksi?

En aio räjäyttää ketään tai mitään, vain henkisesti
haluan ravistella ja herättää ja luoda jotain uutta?

Räjäyttämiset luovat viattomien, tietämättömien 
ruumiita, aikuisten ja aikuisten lasten, mitä siitä 
kostuisi, jäisi yksin huutamaan tyhjyyteen, joutuisi 
synnyttämään itsestään maailman uudelleen, se olisi 
varsinainen itsekeskeisyyden ja yksinäisyyden huippu?

Ei ihme, jos jumalalla on tylsää, järisyttää maata
tai nostattaa tulvia? Ei ole muuta kuin omia kuvia 
koko maailma täynnä? On melko ahdistavaa elämää?

Onneksi ei ole jumala, vain jumaluuden pieni osa.

Vaikka välillä kokee apinan raivoa maailmaa, 
jumalaa, ihmisiä ja yhteisöjä kohtaan, on väistämättä
raivoissaan myös itselle, koska jokainen on osa
kaikkea, jumalaa, samalla sitä, mitä vastaan taistelee.

Jokainen maailmaa tai yhteiskuntaa vastaan
taisteleva on osa kaikkea sitä, mitä vastaan
eniten kapinoi, aina käy sotaa myös itseä 
vastaan, jotain, mitä ei itsessä hyväksy?

Raivoa ja vihaa tarvitaan joskus, jotta pääsee
siitä, mistä on aika päästää irti, kuoresta, 
menneestä, suvuista, perheistä, kunon aika kasvaa
itseksi, henkisesti ottaa tilaa ja etäisyyttä. 

Jos ei halua tunnustaa varjoaan, tuhoaa muita, kun
pitäisi käyttää sitä energiaa ottaakseen etäisyyttä. 

Tuhoamalla entistä ei luo kuin huonoa omaatuntoa,
huonoa oloa ja huonoa karmaa, itselle ja tuleville 
sukupolville, omille tuleville sukupolville tai 
muiden tuleville sukupolville, pilaa maailmaansa. 

Usein ei tuhoa maailmaa vain, koska itse haluaa, 
vaan koska joku saa tekemään niin, käyttää hyväksi 
padottua raivoa, joka ei löydä rakentavaa ulospääsyä?

Vastenmieliset madot käyttävät hyväkseen, kun eivät 
itse viitsi käsitellä tunteita, pistävät tuhoamaan 
maailmaa, päästäkseen tavoitteisiin itsetuhon avulla?

Se on alhaista ja sitä ei pitäisi kenenkään hyväksyä.

Ei kannata tuhota itseään kenenkään toisen vuoksi.  

On oikeus elää sellaisena kuin on, luoda omaa elämää.
Jos tappaa itsensä ja puoli valtakuntaa, siitä hyötyy 
vain se, joka siihen yllytti, yllyttäjä ei yleensä ole
pelkästään sisällä, ei ainakaan ole jumala, vaan tuska, 
masennus, ahdistus, viha, niistä tuleva oikeutuksentunne?

Ihmisessä on paljon jumalaa. On kyky luoda uutta, 
synnyttää, ohjailla, kehittää, muotoilla, olla 
yhteydessä. Elämää ei voi puhaltaa henkiin, vain 
herättää, puhaltaa henkeä asioihin, nostaa henkeä?

Miten, kuka, keitä? 

Se on arvoitus. Jokaisella on tiensä.

Onko oikeus tuhota toisten elämää? 
Henkiinjääminen on eri asia? Onko? 

Mikä on sellaisen elämän arvo, joka 
säilyy toisten hengen kustannuksella? 

Verta käsissä? Synti sielussa? 

Tahroja omatunnossa?

Kuinka voi puhtaalla mielellä elää, 
jos se tapahtuu tappamalla muita? 

Millaisen perinnön antaa tuleville?



hakuammu 2017





 

tarkennuksia elämäntehtävästä

Kaikessa on useita puolia. Ihminen on sekä
henkinen että fyysinen olento, yksityinen
ja samalla yhteydessä kaikkeen ja kaikkiin.

Kuulostaa mainokselta? Sitähän olen sanonut.

Enää mainoksissa on joku henki jäljellä,
koska mainosmaakarit tietävät, että ilman
henkeä ei elä ja jos ei elä, ei voi myydä.

Jokainen tekee sitä, mikä omalta tuntuu
sillä keinolla, minkä parhaaksi näkee.

Mainosalalla on taitavia taitelijoita.

Osaavat yhdistää sanoman, kaupallisuuden,
itseilmaisun ja saavat siitä vielä palkkaa.

Ei se ole siitä kiinni, mitä tekee, vaan
miksi ja miten, omasta tunteesta, tarpeista.

Kaikesta ja jokaisesta voi tehdä tehtävän,
jos ymmärtää, mikä on se oma tehtävä, se
mitä on tänne tullut tekemään, oma polku.

hakuammu 2017

tarkennuksia kehityksestä

Puhun Jeesuksen opeista, mutten ole Jeesus,
sana elää minussa? Jeesusta odotetaan myös
muualla kuin kristinuskon piirissä, sekä
juutalaiset että islamilaiset odottavat.

Olin mitä olin, ei ole tarpeen yhdistää
uskontoja, erilaisia traditioita tarvitaan,
on tullut aika luopua uskonnon väärinkäytöstä
vallankäytön välineenä ja tappamisen syynä. 

Se on uskon väärinkäyttöä, tiedon vääristämistä, 
tekopyhyyttä ja varsinainen kuolemansynti, jolla
oli tarkoituksensa? Valmistaa maata tulevalle?

Jotta siemen voi itää, pitää maan olla muokattua, jotta
se voi kasvaa ja tuottaa hedelmää, pitää olosuhteiden
olla suotuisat, jotta hedelmästä voi nauttia, pitää
ymmärtää, mitä syö ja mistä, tietää, mikä sopii itselle.

Jokainen tapahtuma on tärkeä ja askel eteenpäin. Ei voi
sanoa, mikä on hyvää tai pahaa. On hyviä ja pahoja voimia,
jotka yrittävät viedä johonkin suuntaan, käyttää heikkoja
hyväkseen, tappaa ja tehdä vääryyksiä, mutteivät ne suuressa
mittakaavassa ole hyviä tai pahoja, vain yksittäisen ihmisen 
elämässä, eivät aina edes siellä. Kaikessa on puolensa.

Jokainen tapahtuma voi olla suuri opettaja, pitää vain
osata kuulla ja lukea sen viestiä ja toimia sen mukaan.
Se ei oikeuta tietoista pahuutta. Aina emme tekohetkellä
tiedä, mitä teemme, emme aina edes, mitä vasen käsi tekee?

On annettava anteeksi, itselle ja muille pahat tekonsa,
ne, jotka on tehty sen hetkisen tietoisuuden valossa.

Usein tulee useita valaistuneita yhtäaikaa, sitten tulee
joku, joka on kasvanut tehtävään koko elämänsä, joku johon
kaikki merkit sopivat, joka sopii ennustuksiin? Se ei tee
hänestä valittua, vaan se, mihin hän on kasvanut ja mitä
hän opettaa. Voi miettiä enkeleitä ja näkyjen merkityksiä
ja miksei niitä ole enää meidän aikanamme? On tietokoneet,
puhelimet, yhteys maailmallisella tasolla niin tehokkaana,
ettei ole tarvetta, ehkei myöskään kykyä saada kiinni
henkisestä tasosta niin, että näkyisi fyysisesti tai
ainakin sellainen ihminen todetaan sairaaksi tai helposti 
sairastuu herkkyytensä tai ominaisuuksiensa vuoksi.

On niin paljon kaikenlaista energeettistä häiriötä.

Herkkiä pitäisi kuunnella. Kun kaikki reagoivat tai
sairastuvat, voi olla liian myöhäistä. Kuka tekee 
muutokset, jos kaikki ovat kyvyttömiä toimimaan?

Puhun, koska elän omaa valaistumistani, 
käyn henkilökohtaista heräämistäni läpi,
yritän ymmärtää oman elämän tapahtumia.

Samalla huomaan puhuvani myös muusta.

Kumpikin on kumpaakin ja molemmat myös 
jotain muuta sekä itselle että muille.

Niin se vain on ja niin sen on oltava?

hakuammu 2017

tarkennuksia opettajista

Valaistuneet lukevat ajan merkkejä, sitä, mitä on
kirjoitettu ja kuuntelevat itseään, yhdistettyään
pisteet kokevat tarvetta edistää viestiä, maailmaa.

Taiteilijat tekevät taidetta, kirjailijat kertovat,
tiede tuottaa tietoa ja valaistuneet valaisevat?

Jokainen oppi ja uskonto kehittyy vanhan pohjalta.

Jokainen oppi ja usko tarvitsee puhdistusta ja
tulee aika, että se tarvitsee myös uudistusta,
pelkät väittelyt ja oppiriidat eivät enää riitä?

Tiede keskittyy menemään ytimeen ja ymmärtämään,
luo teorioita ja perustuu hyväksytyksitulemiselle, ei
se voi selvittää sellaisia asioita, mitkä uskontojen
kaltaiset "ilmestykset" ovat selvittäneet ja saaneet
maailmassa aikaan, hyvää ja pahaa näennäisesti, 
kaikella on ollut ennaltamäärätty tarkoituksensa.

Ennalta siinä mielessä, että ne voi lukea vanhoista
teksteistä, jos niitä käyttää ennusteina, sen sijaan,
että ovat historiaa tai opetuksia menneeseen aikaan.

Psykologia voi sanoa, että sitä näkee, mitä haluaa
nähdä, mutta niin se on kaikessa muussakin, jopa
tieteessä, lääkkeidenkin vaikutuksesta suuri osa
tulee uskosta siihen, että lääke ja hoito tehoaa.

Uskonnot perustuvat hyvään, pahaan, tuomioihin,
synteihin, uskoon, rakkauteen, haluun tehdä oikein,
parantua, parantaa maailmaa ja itseä tekojensa kautta.

Uskonnot instituutioina toimivat yhteiskunnallisella
tasolla. Ihmisellä on taipumus valtataisteluun ja
tieteelliseen hiustenhalkomiseen, uskontokaan ei voi
kehittyä sisältä, ei edes tieteenä, vaan niiden, jotka 
on kutsuttu, opetuslasten, niiden, jotka etsivät,
löytävät, alkavat tuntea kutsua ja tarvetta tulee lähteä,
hylätä omaisuutensa, joka tässä ajassa, kun yhteiskunnat
pitävät köyhistä ja heikoista huolta, usein on henkistä.

Sen, mitä on kerännyt tai saanut, antaa köyhille eli
jakaa maailmalle, henkisesti köyhemmille ja hakee niitä, 
jotka ajattelevat samoin ja tekee heistä opetuslapsia, 
yhteisön, joka vie viestiä eteenpäin eli parantaa osaltaan
maailmaa, elää, kuten oikeaksi kokee ja alkaa opettaa sitä
elämällä sitä itse todeksi, luo seurakuntansa, on kirkkonsa.

Maailman tasolla se tarkoittaa, että jokaisen pitää
kyseenalaistaa lopulta lapsuudenperheensä ja sukunsa, 
oppinsa ja oppi-isät, luoda omaa henkistä perintöä,
tapoja ja elämää siten, että saa energiaa ja voi hyvin, 
niin että voi sitä kautta palvella mahdollisimman
rakkaudellisesti muita, kehittää maailmaa ja ihmiskuntaa.

Se on ainoa keino lopulta vähentää sotia,
väärää vallankäyttöä ja (mielen)terveysongelmia,
ainoa keino pelastaa tai parantaa maailmaa,
ihmiskuntaa tai edes itseänsä. Yleisestä tulee
yksityistä ja yksityisestä yleistä ja silti
kumpaakin tarvitaan, kaikella on paikkansa?

Jokaisella on kotinsa. Jokainen tarvitsee kotia.
Sinä olet kotini, tarvitaan myös fyysistä kotia.

Ihminen on sekä fyysinen että henkinen olento.
Yksityinen ja yhteydessä. Väliaikainen ja ikuinen.

Kaikkea kaikessa. Ilman toista ei toistakaan.
Muu on vain illuusiota, luuloa, unta, valhetta.



hakuammu 2017

 

tarkennuksia parantamisesta

Erilaisuus luo kitkaa, joka pitää kaiken käynnissä? 

Elämän energia? Samaa pätee yksityiseen rakkaudessa
ja yleiseen maailmassa. Vaikka pyrimme ymmärtämään 
ja poistamaan ongelmia, niitä tulee koko ajan lisää 
kehityksen ja luonnonmullistusten kautta, ei niitä
tarvitse luoda väärän vallankäytön ja sotien kautta.

Ei ole pelkoa täydellisyydestä. Se on mahdottomuus. 
Sinne voi pyrkiä, sekään ei saa tulla jumalaksi, 
joka syö sielua, ilon tekemisestä, vie harhaan.

Pelastamalla itsensä pelastaa samalla muita, 
lentokoneessakin pitää ensin laittaa happimaski
itselle, jotta kykenee toimimaan, se, joka ei 
voi toimia, ei pysty auttamaan avuntarvitsijoita.

Rahassa ei ole mitään vikaa, missään sinänsä ei ole.

Kaikessa on vikaa, jos niistä tulee jumala eli jos 
palvoo ulkoista eli kuuntelee ulkoista enemmän kuin
sitä, mikä on itselle hyväksi, haaliii liikaa asioita. 
Se aiheuttaa sen, ettei ole enää vapaa, vaan asioiden 
vanki. Vanki ei voi palvella omaa hyvää, vaan joutuu 
tekemään, kuten käsketään, soittaa muiden sävelmiä?

Se ei tarkoita, että yhteiskunta olisi huono tai 
ulkoa tulevat lait ja määräykset ovat huonoja, ne
ovat ulkoisen todellisuuden järjestämiskeinoja, se 
tarkoittaa sitä, että on vankina oman päänsä sisällä, 
vanginvartijat ovat ulkopuolella, sillä erolla, että
antoi vartijoille avaimet vapaaehtoisesti, tietämättään.

Vain tietoinen voi tehdä tietoisia valintoja. 
Elämän paradoksien johdosta päänulkoiset vartijat 
ovat samalla päänsisäisiä. Itse tekee valinnan 
antaa vallan ulkoiselle, kun antaa jonkin asian 
tulla dominoivaksi, addiktioksi, pakkomielteeksi, 
riippuvaisuudeksi negatiivisella tavalla. 

Parisuhde, perhe, ystävyys ja rakkaus ovat 
positiiivisia riippuvaisuuksia silloin, kun
ne palvelevat omaa hyvinvointia ja kasvua. 
Jos ne palvelevat vain haluja ja tarpeita, 
niistä tulee helposti myös riippuvuuksia.

Haluilla on taipumus kasvaa sitä mukaa, kun
niitä syötetään ja pelkkä tarpeentyydytys johtaa
helposti hyväksikäyttöön ja välineellistämiseen. 

Ihminen ei ole käymälä eikä koti ole huoltoasema,
vaikka olisivat hetkellisesti myös sitä siinä mielessä, 
että ihmiset kantavat toistensa taakkoja ja joskus jopa 
toistensa paskaa, henkistä taakkaa, roskia, auttavat 
puhdistumaan, kasvamaan ja kotona pitäisi saada myös 
huoltoa, hoivaa, ravintoa, pinnankiillotusta, silitystä.

Vaikka kuinka yritämme ulkoistaa hoivan ja huollon 
yhteiskunnalle, se ei korvaa ihmissuhteiden ja perheen
merkitystä. Kukaan tai mikään ei voi hoitaa yhtä hyvin 
kuin se, joka rakastaa? Rakkaus on niin iso voima, että 
se silottaa sellaisiakin puutteita, joita ihmisissä
epätäydellisinä aina on. Ihmisen henkinen kehitys 
inhimilliseksi olennoksi saattaa vaatia niitä rosoja ja
epätäydellisyyksiä, koska muuten kasvaa helposti liian
itseriittoiseksi ja epäempaattiseksi luullen voivansa 
tehdä mitä vain, kenelle vain. Kaikki ei ole mahdollista, 
ei vahingoittamatta itseä ja muita, maailmaa, luontoa.

Jos unohtaa perustotuudet ja luonnonlait, voi käydä niin,
että ihmisestä tulee se parasiitti, joka yritetään tuhota, 
syöpä, joka yritetään parantaa, musta-aukko, johon kaikki
muu materia ja energia uppoaa. Luonnolla on mahtava kyky
parantaa itse itseään, silloin ihminen saattaa lentää,
en tarkoita lentämään oppimista, vaan poisheittämistä.

Haluaako taantua parasiitiksi tai hallitsemattomasti
lisääntyväksi soluksi? Onko musta aukko se päämäärä, 
johon kannattaa ihmiskunnan henkisesti pyrkiä?

Ei, siksi koen tarvetta kirjoittaa näitä rivejä?

En ole mitään tai ketään, yritän vain nostaa 
koko penteleen pyramidihuijausta ylös maasta?

Jonkun on välillä sekin tehtävä. Hallelujaa.
Jos et kuulu pyramiidiini, etsi oma pyramidisi?

Voimannnosto on kuulemma hyväksi hyvinvoinnille,
pääsee ylös tuolista eikä kaadu katuojaan tuulessa.

hakuammu 2017

Ylös ↑

%d bloggers like this: