Kieroa peliä

Sanoi suoraan te kiero 
kieri pois. pois-pois-pois.
Helpompi kieriä ilman kulmia ja 
oikaista toiselle puolelle? 

Toisella puolella on
vain peili ja kuva 
kuin kissa iskisi tassua
omalle kuvalleen. 

Tikulla silmään. Vanhaa.
(iske silmää(n), iske silmää(n))

kissansilmäkissansilmäkissansilmä
punainen unsnsisdriejeirjeifjisdf

hakuammu 2017
Advertisements

Lohisoppaa

Pyristelee kuin lohi.
Vastavirtaan kutemaan? 
Kiskoo koukun kiduksiinsa
sotkeutuu siimaansa, 
väsyttää itse itsensä 
taistelussa itseään vastaan.   

Kalastaja kala ovat yhtä. 
Pyrstö maistuu puulta.

hakuammu 2017

Hanhiemon Lipaisuja

Hanhiemon Lipaisuja

heittää palmikon 
kiipeät kammioon 
sammut sammioon

ha-ha-uskalinnut 
tonnikalapurkista 
kirjolohta umpiopakattuna

hauki on kala. hauki on kala. 
hauki on kala. hauku haukea. 

jahtaa Mahtia Jahtaa Jahtia
haukkaa haukkua. hauki o' kala.

Suuri Lasten Harha
Pieni Lastentarha.


hakuammu 2017

Tanssia Susien Kanssa

Rakastan taidetta, samoin kuin myös lääketiedettä ja maailmaa. 
Yritän miettiä, miten niitä voi kehittää ja siellä toimivilla olisi
parempi olla , jolloin meillä kaikilla olisi lopulta parempi olla.
Miksi - siksi, koska niin vain toimin. Se on tapani olla. Elää.

Parhaiten autan tekemällä sitä, mikä itselle tuo iloa ja vaikka
tämä vali(s)tusosuus välillä turhauttaa ja saa ylikierroksille,
tuo silti energiaa ja iloa lopulta. Ajattelu ja filosofointi ja
asioiden analysointi ovat jolleivät äidinkieli niin se toinen
kotimaiseni, joka käy jo paremmin kuin se alkuperäinen? Sanat 
ovat samat, mutta tarkoitus toinen? Sanoilla on jo oma tarkoitus.

Vaikka hohtimilla yrittää kiskoa osia itsestään, ei se onnistu
ilman, että kärsii ja jää vajaaksi. Ensisijaisesti olen taiteilija ja
taiteen ja taiteilijoiden puolella. Siksi olen välillä kovasanainen?
Rakkaudesta potkii ja potkitaan - sitähän se on. En tiedä, onko se
vallanhalua, hallinnanhalua, pätemisentarvetta vai parantamisen halua, 
mutta sekä taide että lääketiede ovat kulkeneet väärään suuntaan. 

Lääketieteestä on tullut käärmesalvakauppias ja taiteesta sirkus. 
Uskonnosta on tullut kuin mafia. Valtioista on tullut kasinoita,
pääkaupungeista slummeja, tosin osin kiiltäviä slummeja.
Kaupallisuudesta on tullut uskonto ja filosofia, mainoksista taidetta.
Vaihtoehtohoidoista on tullut kuin lääketiede oli ennen. Perhelääkäri?

En edes tiedä, onko se väärä asia. Miksen ala tehdä mainoksia, kun niitä
niin rakastan - ovat häiritseviä, ajatuksia herättäviä ja kestävät aikaa
paljon paremmin kuin useimmat nykytaideteokset tai runot tai kirjat?

Mainokset ovat ehkä mitä ovat, koska siellä ovat ne parhaat tekijät, 
koska nykyään enää taiteella sinänsä on niin vaikeaa ansaita, koska
"kaikki" ovat taiteilijoita ja nykytaide on niin käsitteellistä, 
että sitä on osin vaikea kaupallistaa ja toisaalta on olemassa 
vanhat ajatusmallit, ettei taidetta voi kaupallistaa ja design
voi olla vain eliitille, eihän sitä nyt kaikille voi kaupitella?

Design saa ollakin, jos se tarkoittaa rumia ja epäkäytännöllisiä
kalliita hirvityksiä, mutta jos tarkoittaa käytännöllisiä, kauniita
ja toimivia edullisia esineitä, kuten Ikea, olen ehdottomasti sen
puolesta, koska jokainen, joka saa asua kauniissa ja toimivassa 
ympäristössä voi paremmin ja Ikea tuo ratkaisuja sekä ahtaisiin 
kaupunkiasuntoihin että vanhoihin rintamamiestaloihin.

Minusta huipputaide saa olla eliiteille, jos se on jotain, mitä pitää
vahtia varashälyttimin tai kassakaapein. Jos sen sijaan voi luoda
sellaista taidetta, jonka voi monistaa ja myydä massoille, jotta he
voivat siitä nauttia, virkistyä ja saada iloa, on se hyvä, koska se
tuo töitä taiteilijoille, ei vain taidehuutokaupoille ja gallerioille. 
Tekijän kannalta tämä on vähän ristiriitainen asia, ainakin näin
keski-iässä aloittavalle ja pääkaupunkien ulkopuolelta tulevalle.
On yhä enemmän omalla kontolla, miten taiteensa kanssa toimii.
Haluaako tehdä sitä mitä tekee, jolloin pitää mennä omaa tietään
ja ehkä kaupallistaa tekemistään ja myydä taidettaan sellaisessa
muodossa, että se on helppo monistaa ja signeerata, jolloin ehkä
alkuperäisen voi myydä kalliilla ja kopioita vähän edukkaammin. 

Silloin on tietysti lähellä sisustustaidetta ja toisaalta, mikäpä
siinä. Seinillähän ne useimmat taulut ovat. Jos taas haluaa museoon
tai galleriaan, pitää olla valmis tekemään sellaista, mikä ei tuota
mitään, paitsi ehkä apurahoja, jos on oikeita tuttuja ja jos oikeiden
tuttujen varjolla pääsee oikeaan galleriaan ja on oikeanlaisia teoksia 
tai tuntee oikean kuraattorin, voi tulla arvostetuksi yleisesti. 

Pitää näkyä ja kuulua piireissä. Niissä oikeissa. Tai sitten vain
hillua ja järjestää näyttelyitä tai tapahtumia. Sama pätee 
kirjallisuuteen. Runoilla tai ilman. Hieman eri muoto.
Hieman eri kuviot. Kirjastot ja netti sekoittavat soppaa?

Melkoinen soppa on. Ei ihme jos pieni pää on 
pyörällä? Pyörässä? Pyöreä? Pöyreä?

Tämä kaikki aiheuttaa ristiriitoja taidekentällä varsinkin pääkaupungin
ja muun maan välillä ja harrastelijoiden ja ammattilaisten välillä.
Sitten on vielä ns. ite-taiteilijat, jotka ovat jotain vielä ihan Muuta?

Jos itse ei oikein tiedä, mitä on ja mitä haluaa tehdä ja mielii 
tällaiselle alalle, jossa koskaan ei tiedä, onko perillä ja missä
on ja ulkoiset puitteetkin ovat kyseisenlaiset, onko ihme, jos on
vähintäänkin hämillään. Sitähän ei tietysti saisi olla oikeasti,
koska jokainen itseään arvostava taiteilija on nykyään kyyninen,
sarkastinen, viileä, brändätty ja virtaviivainen sosiaalinen eläin?

Nämä ovat täysin subjektiivisia kuvia ajasta median perusteella.
Ja mitä kaverit on kertoneet? No. Siis media. Ja kirjat. Mutta.

Ihmisestä on tullut ihminen. 

Kaipaan susia. Niitä aikoja kun ihmiset olivat toisilleen susia. 
Sudet kulkevat laumoissa. Elävät parisuhteissa. Pitävät huolta
lauman heikoimmista. Sopeutuvat ja tyytyvät. Ottavat minkä saavat
ja tarvitsevat, mutteivat rohmua kaikkea. Ainakaan toisiltaan.

Tämäkin on subjektiivinen median antama kuva, ei biologiaa.

En tiennyt mitä toivoin. 

Ihmisistä on todellakin tullut ihmisiä
toisilleen. Jumala meitä auttakoon. 

Ai niin. Jumalaa ei kuulemma ole.
Nietzschen mukaan Jumala on kuollut.

No. Usko, toivo ja rakkaus elää.

Se on PÄÄasia. 

Ei pääoma, vaikka sitäkin
ovat vaan pääasia. 

Pääsiäisaasia?

hakuammu 2017



Elitessä ollaan

Eliittiä kiinnostaa aina vain se, mitä kansa ei voi tehdä.
Paitsi tällaisia kristilliseen tasa-arvoisuuteen uskovia?

En usko uskontoon, mutta sen arvomaailmassa on paljon hyvää,
ei hyvä-paha-akselilla sinänsä, vaan sellaista, joka on
hyväksi ihmiselle ja maailmalle. Kohtuuttomuutta emme kestä.

Kun nykyään keskiluokka on kuin hovi ennen, onko ihme, jos taide
muistuttaa mainoksia ja päinvastoin, on kissantappovideoita ja
pornoa. Jos mikään ei arjessa ole enää sallittua, on se taiteessa.

Taiteilijat toimittavat eliitille, mitä se kaipaa ja eliitistä
tulevat luontaisesti antavat sitä, mitä kansa ei arvosta. Se,
että tällaisesta huvittavasta piirileikistä ja omituisesta
karusellista päästäisiin ulos, tarkoittaisi sitä, että ihmiset
tietoisesti huomaisivat vaikuttimensa ja tietoisesti tekisivät
valintoja ja tekoja, eivätkä vain menisi minne joystick osoittaa.

Tietoisesti rikkoa kaavojaan ja kaavoja. Sitäkin taide tekee.

Taiteen tehtävä on olla tasapainon ylläpitäjä? Haistella tuulia
ja mennä sinne, mikä ei juuri nyt ole in, vaan "jotain ihan muuta".

Tällä hetkellä se on paitsi "kaikkea" ja "jokainen on taiteilija",
mutta myös sitä, että jossain vaiheessa vanhat tavat tehdä
tulevat muotiin ja arvoonsa päivitettyinä? Koska niitä alkaa
kaivata, kun on aikansa tehty kaikkea mahdollista uutta. Ja 
kansa on opetettu tykkäämään tietynlaisesta. Harrastelijat?

Vain eliitti voi muuttaa tapojaan ja maailmaa. Eliitti on aina
esimerkki, jota muut matkivat. Vallankäytöstä pääseminen auttaisi
ihmiskuntaa, koska on jo tutkimuksiakin siitä, että valta aiheuttaa
vähitellen aivovaurion, josta seuraa empatiakyvyn puutetta. Samaa
tekee kaupungeissa asuminen osaltaan juuri vallankäytön vuoksi.

Vallankäytöstä seuraa alueellistumista ja slummiutumista. Kähmintää.

Jos ihmisillä on mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristöönsä ja elämäänsä,
se lisää empatiakykyä, mutta jos ihminen saa valtaa ja varsinkin, jos
sitä käytetään väärin eli vallankäytön tavoin, alkaa psyyke muuttua.

Jos ei näe niitä toisia, ei voi ymmärtää. Jos aina saa kaiken helposti
tai voi vaikuttaa kaikkeen ja voi silti huonosti, tulee katkeraksi.

Valta ja raha ei tuo hyvinvointia ja onnea, niitä voi olla niistä
huolimatta, mutta tietyntason jälkeen on aina vain vaikeampaa
säilyttää hyvinvointi ja tyytyväisyys. Jos ei ole empatiakykyä, ei
ole mielekkäitä ystävyys- ja rakkaussuhteita, tykkäykset eivät ole sitä.

Jos on eristäytynyt vain omiensa keskelle, pitää olla tietynlainen
ja kilpailu on jatkuvasti kovaa. Kilpailu ja kadehtiminen.

Maaseudulla ja pikkupaikkakunnilla on kaikenlaisia ihmisiä ja
se hyväksytään. Kukaan ei voi liikaa alkaa riehua tai pomotella,
koska kaikki tuntevat. Ulkomaalaisiin ei ehkä tutustu, mutta on
omaa variaatiota ihmisryhmissä. Ei tule tarvetta ääriryhmille?

Kyllä. On myös nurkkakuntaisuutta ja kyräilyä, mutta maailman
avartuessa ja internetin myötä myös pikkupaikkakuntien ihmiset
vähitellen valistuvat. On kähmintää, mutta se perustuu enemmän
sosiaalisiin suhteisiin kuin silkkaan rahalla jyräämiseen.

Ylisuuret palkat ja eristäytyminen eri alueille väistämättä
lisäävät vallankäyttöä ja empatiakyvyn vähenemistä, koska
kuinka voi ymmärtää toista tapaa, jos ei koskaan näe sitä.

Jos se taas tulee liikaa silmille, se saa vastareaktion aikaan.

Tasapaino. Ei maailmassa ole mitään uutta. Jo muinaiset kiinalaiset
ja intialaiset opit sen tietävät. Tasapaino on kaikki kaikessa.
Ilman tasapainoa vähitellen talo sortuu, silta katkeaa, ihminen
sairastuu, maailma saastuu, voimavarat loppuvat. Tasapaino
vaatii jatkuvaa hereillä ja kuulolla oloa. Kukaan ei ole saari.

Olemme kuin dominopalikoita. Kun yksi kaatuu, lopulta kaadumme kaikki.

Taide on paikkana olla kokonainen ja haistella tasapainoa
voi olla maailman pelastus? Kulttuuri voi muuttaa käytänteitä?

Sanat ja kuvat eivät tapa, mutta niiden tekeminen ja jopa
katsominen saattaa estää sen, ettei tee muuta. Toki on myös
päinvastaista, mutta kyllä meno on rauhaisampaa, kuin keskiajalla,
jolloin ei edes uskaltanut kulkea kaduilla tai maanteillä ilman
aseita. Ei ehkä kaupungeissa suurissa maissa nytkään, mutta se
johtuu kaupunkien luonteesta. Liikaa ihmisiä yhdessä paikassa.

Toisaalta voidaan myös tuoda iloa ja hyvinvointia ja kauneutta
ihmisten iloksi. Mikä kukakin haluaa katsoa ja seurata. Mitä
kaipaa lisää, mikä antaa voimia ja virkistää. Yhdellä ilo, yhdellä viha.

Omasta toiminnastani tällä vali(s)tusosastolla en ole varma
mitä se on? Ei se ole laskelmoitua, koska teen sen, minkä oikeaksi
koen ja mitä maailma huutaa, en yritä rahallisesti hyötyä. Muu hyöty
kuten omatunnon rauhoittaminen tai toive erilaisesta yhteiskunnasta
lienee aina ollut taiteen osatehtäviä. Taiteessa nyt ainakin pitäisi
olla tilaa olla idealisti? Onhan yhteiskuntatieteessäkin ollut?

Kommunismista alkaen. Minä en sentään väitä olevani tieteilijä.
Enkä kylläkään kommunistikaan. Olen taiteilija. En liiman-
vaan tasapainon haistelija? Ilmapuntari? Aallonmurtaja?

Toisen taiteilijan käsitys voi olla muuta ja hyvä niin. Sen
suon hänelle, silti kunnioitan häntä taiteilijana. Yritän
ainakin, vaikka välillä on vaikea ymmärtää sitä mitä ei ymmärrä.
Peruslähtökohta on kuitenkin, että oletan, että jokainen tekee,
kuten itse kokee oikeaksi ja tarpeelliseksi, itsestään tulevana.

Toki aina se on myös heijastusta maailmaan ja jatkumo. Ei olla saaria.

En ole poliittisesti aktiivinen. Kummallakin puolella on ylilyöntejä.
ja altalipan lyöntejä. Olen taiteilija. Maailma on kotini. Taiteilijat
veljiäni? Muut niitä muita. Jos ne muut ymmärtäisivät maailmaa, se ehkä
olisi parempi. Taidetta yritän ruotia, koska en ole sitä opiskellut
yliopistotasolla enkä filosofiaa liioin. Yritän itselleni määritellä,
mitä se on, jotta ymmärrän, missä olen, mutta tehtävä on tietysti mahdoton,
koska taidetta ei oikeastaan voi määritellä eikä koskaan tiedä, missä
siinä on tai mihin on menossa. Ehkä siis alan siinä mielessä olla valmis,
että olen ihan hukassa ja jatkuvasti epävarma ja herkillä. 

Taide on sana.
Taide mielummin kuin Teide. 
Kanarialla saa mahataudin.

bräääääoiidrjdsoirdrfvbrööööööööööööööööööööööts!
varpusparvi ei aina ole iloinen asia.

hakuammu 2017


Moneen junaan

Herkkyys voi ilmetä eri tavoin. Jos joutuu kasvamaan
ympäristössä, jossa ei saa olla oma itsensä ilman sellaista
tukea, turvaa, rohkaisua tai rajoja, jota tarvitsee, voi huonosti.

On rajoja ja "rajoja". Pakkotoimet ja kyykytys on eri asia.

Herkkä, joka saa kasvaa turvallisessa, tasaisessa ympäristössä ja
olla oma itsensä kasvaa jämäkäksi, osaa pitää rajansa ja puolensa,
jatkuva stressi ei ole virittänyt reagoivaa hermostoa äärimmilleen,
ei ole oppinut huonoja reagointimalleja ja puolustuskeinoja.

Pätee ihan kaikkiin, mutta erityisesti niihin, joilla on lapsena
ns. hankala tempperamentti tai ovat kovin arkoja ja ujoja?

Reagoivalla hermosto reagoi herkästi muutoksiin, hormonitasot
vaihtelevat ja se kaikki vaikuttaa tunteisiin ja aivotoimintaan?

Reagoivan hoitaminen on vähemmän palkitsevaa, koska samat toimet
tuovat eri tuloksia eri kerroilla ja on vaikea tietää, mitä vauva
haluaa ja jos itse ei ole saanut olla itsensä, on vaikea kestää.
Reagoiva todennäköisesti sairastaa enemmän ja allergioitakin on,
siksi myös traumoja ja vaillejäämiskokemuksia tulee enemmän?

Ujon hermosto voi alkaa reagoida, jos joutuu ennenaikaisesti
tilanteisiin, jotka tuntuvat ylivoimaisilta ilman turvaa ja tukea.
Ujo ei välttämättä ole niin ujo enää isona, jos on saanut olla
itsensä lapsena ja vanhemmat ovat olleet tukena ja turvana,
on saanut edetä oman aikataulunsa mukaan alle kouluiässä.

Jos on herkästi reagoiva ja sen lisäksi saa
vääriä toiminta- ja reaktiomalleja, ei elämä
ole välttämättä aina ruusuilla tanssimista.

Uudenoppiminen on hidasta. Se pitäisi jo tietää.

Aikuisena eri viranomaisten kanssa toimiminen
on haastavaa. Kun voi huonosti tai on hätä,
ei pysty tai jaksa toimia tai käyttäytyä "oikein"
ja saa paheksuntaa ja apu jopa saamatta.

On merkillistä, että yhteiskunnan systeemit on
rakennettu siten, että ne auttavat lähinnä niitä,
jotka osaavat olla "oikein", vaikka myös ne muut
tarvitsevat apua ja yhteiskunnan tavat aiheuttavat
sen, että herkemmät sairastuvat tai saavat oireita,
eivät jaksa toimia "oikein", edes apua saadakseen?

Meitä on monenlaisia. Kaikkien pitäisi saada apua.

Oikealla tarkoitan, että menevät oikeaan paikkaan,
suittuina, hymyilevät oikeassa kohdassa, kuuntelevat
tarkasti, vastaavat, kun kysytään ja täyttävät kaikki
lukemattomat kaavakkeet ja ennen kaikkea joutuvat
menemään ihmisten ilmoille ja selvittämään asioita, kun
huonovointisina mieluummin vetäytyisivät kotiin? Eivät
saa apua, koska vaivat eivät ole oikeanlaisia? Eivät
saa kipulääkkeita, esilääkitystä, puudutusta? Tukea?
Oikeanlaista kohtelua? Oikeanlaista tietoa? Tapoja?
Ystäviä? Verkostoja? Töitä? Opiskelupaikkaa?

Elimistön reaktioherkkyys ei ole oma valinta.

Se ei katso luokkaa tai ihonväriä. Se ei edes
palvo rahaa tai valtaa. Se vain on olemassa.

Ja vaikuttaa kaikkeen elämässä. 

Se on kuin silmien väri, mutta hankalampi muuttaa.
Se on kuin köyhyys, mutta helpommin hoidettavissa.

Sen huomioon ottamattomuus on hengenköyhyyttä ja aiheuttaa 
hengenköyhyyttä, henkistä ja fyysistä pahoinvointia,
jopa sairastumisen, mikäli siihen ei suhtauduta
sen tarvitsemalla vakavuudella ja oikein. Kärpäsestä
tulee härkänen ja pahimmassa tapauksessa elinikäinen 
ongelma, ei vain yksilölle vaan myös yhteiskunnalle.

Siinäkö se sotien ja ongelmien villakoiran ydin olikin.

Lapsen tempperamentti ja sen huomioiminen.

Ei ole mitään jumalansanaa. Ei kokonaan edes tiedettä.
Olenpahan vain korkeasti oppinut, ikäni varrella viisastunut,
herkän elimistön omaava ja sen seurauksena oppia joutunut
hakemaan. Ei riitä pelkkä tieto, taito, usko, toivo. 

Tarvitaan näemmä se kaikki ja kokemus siitä, että
voi tehdä toisin ja miltä se tuntuu sen jälkeen.

Ei muutu täydelliseksi, vaan siedettäväksi. Ajoittain.

Pätee sekä itseen että elämään.

Pysyy hengissä, pystyy rakastamaan ja toimimaan. Luomaan.
Huolehtimaan arjesta ja itsestään. Luomaan parisuhteen.

Ihan arjen perusasioita, joita ei rahalla saa.
Ihan arjen perusasioita, joita ei vallalla saa.

Ei sellaisia, joista on oikeasti apua. Ei takuuvarmasti.

Tietoisuus ja taidot auttavat. Persoonan kehitys.

Meistä on moneen junaan. Ei vain asemalle hengailemaan.


hakuammu 2017


Ylös ↑

%d bloggers like this: