Manic Monday

Vuosia sitten halusin kuolla. Elämä oli niin vaikeaa,
olin niin yksin, asiat menivät solmuun ja se tuntui
järkevimmältä ratkaisulta. Mikä rauhan tunne, kun oli
tehnyt päätöksen. Onneksi ei onnistunut. Olisi jäänyt 
näkemättä ja kokematta. Hyviä asioita. Useimmat hyviä. 

Useimmat tarkoittavat hyvää, vaikkei aina siltä tunnu? 

Olisi jäänyt olematta yhdelle rakas, rakastamatta toista, 
näkemättä lähilasten kasvavan, tarkoitus löytymättä?

Elämä on ikuinen kirjoitusharjoitus? 

Muuttuiko elämä tuskattomaksi? Ei muuttunut. Ymmärsin, 
että vaikka ajoittain tuntuu ylitsepääsemättömältä, lopulta
helpottaa? Uni, liikunta, meditointi, mielekäs tekeminen ja
ilo auttavat? Kun löytää rakkaan? Oppii tuntemaan itsensä?

Hyväksyy omat omituisuutensa ja ominaisuutensa?

Rakas ei ole se, jota kaipaa tai himoaa, vaan se, jonka
kanssa on hyvä olla? Se, jonka tarvitsee? Se, joka sopii
itselle? Ei vie heti jalkoja alta, vaan kasvaa vähitellen 
kiinni? Sellainen, joka ehkä tarvitsee itseä? Rakastaa?

Aina rakkaus ei riitä. Ei, jos on (liian) tuskallista? 

Sanotaan, että tarvitseminen on väärin, ei se ole? 
Tarvitsemme toisiamme, riippuvaisuus on eri asia.
Tämä toki vain oma ajatukseni, jokainen tekee omat 
valintansa. Maailma on minusta karu paikka yksin?

Miksei ole kuin muut? Koska kukaan ei ole. Lopulta.

Ei ole pakko olla paras ja vaikka olisi, ei tarkoita, 
että aina pitää olla. On vaikeaa olla erilainen, on
vaikeaa olla älykäs ja tunteva? Joka hetki ei ole 
täydellinen, usein on kuin partakoneenteriä nielisi, 
mutta tarkoittaa, että voi tuntea iloa toisina hetkinä.
Sääliä ei kaipaa. Kukaan. Sääli on sairautta? Sanovat.

Typeriähän ihmiset usein ovat, mutta minkäs voi(vat)? 
Pahaa oloaan usein uhoavat ja ovat ilkeitä.

Jos tuntuu, ettei elämä ei ole elämisen arvoista, on se. 
Lopulta. Välillä. Jos ajatukset vievät väärille poluille, 
niihin kannattaa suhtautua kuin kurittomiin lapsiin, viedä
kevyemmille taajuuksille. Syvällisyys ei vaadi jatkuvaa
sukellusta ja synkän pimeytensä tuijottaminen ei tee sitä 
todemmaksi, se on siellä tuijottamattakin. Itsesäälin voi 
katkaista katsomalla, lukemalla, kuuntelemalla iloisia 
asioita. Puhua itselle mukavia? Tuska ei parane tuskalla?

Jos joku asia masentaa tai ahdistaa, tee jotain toisin.

Kukaan ei jaksa olla roskakori. Ei ole pakko olla 
supersankari, kuten vanhempansa tai mitä yhteiskunta
vaatii. Ei se tarkoita, ettei sisältään voi hakea 
ehdotonta rakkautta. Pyrkiä rakastamaan itseään ja
maailmaa? Tehdä rakastavia tekoja ilman taka-ajatuksia? 
Jos joku käyttää sitä hyväkseen, voi ottaa etäisyyttä.

Et ole yksin? Yksinäinen ehkä, muttet yksin. Kukkuu?

En sano, että on helppoa. Erityisesti, jos on siilinä
piikit pystyssä? Piikit pistävät myös itseä, jos osuvat
toiseen, ovat teräviä molemmista päistä? Se on hyvä 
muistaa, oli se, jota piikit pistävät tai se, joka
piikeillä itseään suojaa. En hörpi? En. (En hörpi? KVG)

Halusin muistuttaa itseäni, että lopulta helpottaa,
pieni askel ja teko kerrallaan eteenpäin, parempaan? 

hakuammu 2017

Tästä alkoi melkoinen postausputki, kun tämä jakautui
useaksi ja jatkui seuraavana päivänä postauksella, joka
jakautui kahdeksaksi postaukseksi. Eli olipas siinä!

Toivottavasti Toivo elää ja Usko löytyy. Jos on Hukassa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Ylös ↑

%d bloggers like this: