Runoilija vasten tahtoaan

Vähän mielenterveydestä, vaikkei olekaan mielenterveysviikko?

Tilanne mielenterveyshoidossakin alkaa olla kaoottinen?
Lisää tekijöitä ja ennaltaehkäisyä tarvittaisiin?

Mielenterveydenhäiriöt heikentävät myös yleisterveyttä, 
masentunut ei jaksa huolehtia itsestään, jokainen tervekään
ei ehdi, jaksa, viitsi, halua, huomaa, välitä, muista, ymmärrä,
saatika, jos energia menee siihen, että jaksaa olla olemassa.

Ei se ole oma syy sen enempää kuin on se, että mättää sokeria
ja rasvaa, on liikkumatta, pelaa palloa ja katkaisee jalkansa, saa
bakteerin, haavan, huonon geneettisen perimän tai on onnettomuudessa,
ihan vaikkei olekaan masentunut, epätoivoinen tai häiriintynyt. 

Mistä ennaltaehkäisyä, ettei olla ennenaikaisesti viime 
pisteessä tai viimeistä edellisessä, henkihieverissä? 
Mistä matalan kynnyksen paikkoja, jonne mennä tai ottaa 
yhteyttä, jos olo epätoivoinen eikä ole ketään muuta? 

On väärin, että mielenhäiriöt ovat eri tasolla muiden henkeä 
uhkaavien häiriöiden kanssa. Ovat usein huomattavan uhkaavia.

Jos on kuollut, on aivan sama, mikä sen aiheutti, se pitää 
jollain tavalla yrittää estää, jos mahdollista ellei kyse ole
luonnollisesta kuolemasta tai kuolemansairaan viime hetkistä, 
nekin pitää saada mahdollisimman kivuttomiksi. Ihmiselläkin.

Välillä toivon, että olisin kissa. Enkä vain henkien vuoksi.

Sairaalan ensiapu ei ole ehkä hyvä paikka itsetuhoiselle, ellei
ole myöhäistä ja jotain on jo tehty? Itsetuhoisuudessa on kyse
yhtä lailla henkeä uhkaavasta tilasta kuin sydänvaivoissa tai 
tulehduksissa, muttei sen voivoteltavammasta, ihmeteltävämmästä tai
paheksuttavammasta. Joskus vain leikkaa kiinni. Jollain kehossa, 
jollain mielessä. Jollain molemmissa. Yksi hetki voi muuttaa kaiken. 

Voi olla vähemmän noloa soittaa jollekin muulle kuin läheiselle.
Miksei ole henkisen ensiavun kursseja? Yhtä tärkeä kuin haavahoito,
tilanteet pääsevät liian pitkälle, kun odotetaan liian kauan.
Vaikken varsinaisesti sosiaalipornosta perusta, kirjoittaminen
nimettömänä voi toimia venttiilinä, joka pitää kunnossa, saa 
olla sellainen kokonainen, mikä sosiaalisesti ei ole suvaittua tai 
aiheuttaa liiallisia kulmien kohotuksia ja leimausta. Maltilla?

Osa purkaa pahaa oloa trollaamalla. Joillekin tuntuu parhaan
olon aiheuttavan se, kun muut voivat huonosti? Ei se sitä
välttämättä ole, vaan kostoa omasta olosta? Ei voi arjessa
ilmaista negatiivisia tunteita tai oloja, kun kaiken pitää
olla niin sosiaalisesti korrektia ja jättekivaa.

Netissä ei ole pakko lukea. Kotona tai töissä ei pääse pakoon?

Mielenterveyshäiriöt eivät ole pelkkä sosiaalinen ongelma. Niitä
on joka tasolla yhteiskunnassa. Eivät ne näy päälle päin. Turha
tunkeilla ja arvailla, mutta läsnä voi olla. Kaikille? Aina ei
ole kyse varsinaisesta häiriöstä, vaan ominaisuudesta, joka
oikeilla elämäntavoilla, ensiapukeinoilla ja tietoisuuden avulla
pysyy aisoissa ihan hyvin ilman jatkuvaa tukihoitoakin. Joskus
vain pahassa paikassa tarvitsee muistutuksen, että se menee ohi.

Yhä suuremmalla osalla on ajoittaisia mielenterveydenhäiriöitä.

Ennaltaehkäisyssä voi riittää pieni tuki tai ystävällinen ele.
Kun ollaan psykiatrian polilla tai ensiavussa, saattaa tilanne
vaatia jo pitkää hoitoa ja ainakin kallista ensihoitoa. Usein
päihteet ja sosiaaliset ongelmat ovat tehneet sopasta sakeamman.

Joskus kyse on siitä, että menee hoito epätasapainoon, kun on
pitkäaikaisia mielenhäiriöitä, jotka vaativat lääkkeet, niissä 
on kyse kemiallisesta epätasapainosta kuten diabeteksessa.

Itse en aina uskalla puuttua. Aina en halua. Joskus puutun liikaa.
Joskus en voi olla puuttumatta, vaikka haluaisin. Ammattitauti.
Ehkä se on vain pelkoa, että omatunto kolkuttaisi? Oman hännän
nostoa? Hallinnantarvetta? Pätemisen tarvetta? Tiedä häntä.

Monesti ennaltaehkäisyyn riittää pieni hetki ja muutama sana.
Vieminen hoitoon tai ensiapuun pahimmillaan. Tekee jotain,
uskaltaa olla olemassa ihmisenä, vaikka pelkää, että tekee
väärin tai tulee toisen tontille, on typerä tai väärässä. On
läsnä. Tekemättä numeroa? Joskus voi puhua, aina ei tarvi?

Jos on "sellainen" olo, kannattaa kertoa jollekin. 
Mieluiten jo ennen kuin tekee mitään. Olet tärkeä! 
Muuten ei ole mikään pakko kertoa, jos ei halua.

Yritetään välittää toisistamme. Hetki aikaa ei vie hengiltä. 
Jokainen voi antaa ja tarvita apua jossain vaiheessa. Jos
ymmärtää liian hyvin, ei sekään aina ole hyvä. Terapia on 
terapeuttien työtä. Ystävänä voi vain olla olemassa.
Jos ei ole terveydenhuoltoalalla, voi edes olla kuulolla?

Aina ei jaksa olla, jos kaveruus muistuttaa enemmän terapiaa.
Aina ei jaksa olla, jos toinen loputta arvostelee tai marisee. 
Aina ei jaksa olla. Silti saa soittaa, jos tulee tarve?
Mieluummin ennen kuin jälkeen. Puhelimessa on vaikea auttaa,
vaikka olen sellaistakin joutunut tekemään. Ohjausta ja neuvoja?
Rauhoittelua. Varmistamista, että toisella on seuraa tai osaa 
toimia, tietää, mitä tekee ja miten toimii. Soittaa ambulanssin?

Erilaisen yhteiskunnan ja kulttuurin luominen on kaikkien asia.

Usein auttaa jo tuomitsematon asenne ja arvostelemattomuus. 
Henkisen ilmapiirin vapautuminen. Hyväksyminen. Sääli on sairautta. 
Tarttuva tauti, aiheuttaa paiseita, en suosittele. Jos et osaa kuin
voivotella ja hymistellä, saattaa olla parempi, että keskityt itseesi. 

Oma pelkoni aina on, etten osaa muuta. Siksi keskityn itseeni?
Auttaminen muistuttaa taidetta? Koskaan ei tiedä, tekeekö oikein.
Usein ennaltaehkäisevä tekeminen on ihan käytännön asioita. ON.
 
Kaikki ei tule määrärahoilla hoidettua, tarvitaan myös
yhteisvastuuta? Yhteisöllisyyttä? Kukaan ei silti aina jaksa
vain kuunnella ja hoitaa muiden vaivoja. Ei joka tilanteessa
eikä joka ihmisen. Näin se vain on ja pitää olla. Omat rajat.

Antakaa hyvä ihme rahaa myös mielenterveystyöhön ja psykiatriaan!

Joskus tarvitaan ääritoimia, jotta joku herää, jatkuva äärimmäisyys
aiheuttaa turtumusta ja kyynisyyttä. Välinpitämättömyyttä. Välttelyä. 
Vihaisuutta. Kiukkua. Torjuntaa. Etäännytystä. Yhä kovempaa kulttuuria.
Hyperpositiivisuus ja tunteiden ilmaisu voi lisätä vihaa. Jatkuva
vaikeuksissa oleminen turhauttaa. Aina voi mennä auttaessa pieleen. 

Sama ei toimi joka ajassa tai joka tilanteessa. Pitää olla kuulolla.

Kuulolla olo on olennaista. Itsensä ja maailman kuuntelu. Ei
olla mitään saaria. Ollaan osa jatkumoa. Kulttuuria. Joskus 
tulee tehneeksi asioita muiden vuoksi, imeytyy muiden draamoihin,
parempi sekin kuin täydellinen välinpitämättömyys mistään? Rajat
on silti parempi opetella pitämään ja löytämään, ettei itse väsy.

Arvostan jokaista luovaa tekijää, oli ala mikä hyvänsä. 
Hoitoalallakin. Sekin voi olla mekaniikkaa tai taidetta. 

Nykykulttuuri ja sen koveneminen on surullista. Se ero,
mikä Helsingin ja muun Suomen välillä on, on surullista.

Ne ongelmat, mistä minä puhun, eivät ole mitään niiden rinnalla.
Tuskin enää kestäisin sitä cityviidakkoa, missä monet elävät.

Karu maa. Karu kulttuuri. Kuplassa tai kuplan ulkopuolella.

hakuammu 2017

Kerro kerro kuvastin? Fairest of them all? Fairy? 
Pesee talossa ja puutarhassa? Kuhan ammuu.




 

 

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Ylös ↑

%d bloggers like this: