Päivän Filosofia

Ajattelin kertoa sadun välillä.

Miksi? Kun se tuli päähän.

Olipa kerran pöytä. Yksi jaloista oli liian lyhyt. 
Insinöörit miettivät: laitetaan kulmaan ilmapalloja
kannattelemaan? Viedään pöytä sisälle, ettei sade
sitä keikuta? Keksitään kitkallisia astioita? 
Tehdään uusia pöytiä, polttopuitakin tarvitaan?
Kaivetaan kuoppa kolmen jalan alle? Annetaan 
miehelle, joka asuu rinteessä? Käytetään parantavia
yrttejä, josko jalka korjaa itse itsensä. 
Puoskarointia, sanoivat toiset ja olivat sitä 
mieltä, että kemiallinen kasvutehoste auttaa.

Tehdään pöydästä laskettelurata pikkuoraville. 
Ei, kun se on taidetta, joku totesi ja siitä 
tuli malli kalliille designhuonekaluille ja 
niitä oli vain harvoille ja valituille ja 
jotta sen kanssa pärjäsi, keksittiin rakentaa
elektroninen nostolaite, joka millimetrin 
tarkasti säätää lyhyemmän jalan pituuden. 
Sähköllä toimiva. Punaiset valot. Kallis. Herkästi
rikkoutuva. Järjestettiin mainoskamppanja 
ja vähitellen kaikki pöydät tehtiin samanlaisiksi 
ja laitteesta muodostui virallinen standardi, 
jota ilman pöytä ei ollut pöytä.

Kerran perheessä, jolla ei ollut varaa
ostaa standardien mukaista pöytää, isä osti
perheelle mustasta pörssistä laittoman 
laitteettoman poistopöydän ja sattui niin, että
perheen pikku-Ida kerran otti purkan suusta 
ja pisti sen salaa piiloon jalan alle, kun
äiti oli kieltänyt paukuttelun. Kun isä tuli 
kotiin, jo oli koko kylä kuullut suuresta ihmeestä
ja ilosta, joka oli perhettä ja varmaan koko kansaa
kohdannut. Pöydänjalka oli maagisesti parantunut.

Siitä alkaen 14.7. on valtakunnassa tunnettu 
jalankasvupäivänä ja traditioon kuuluu kuvaelmia,
joiden keskipisteenä on pöytä, jonka jaloista yksi
on lyhyempi kuin muut jalat ja lauluja ja tansseja.

Vuodet ja sadat kulkivat. Traditio jatkui. Kaikkihan
tiesivät, ettei sellaista pöytää koskaan oikeasti 
ollut ollut, mutta juhlivat kuitenkin. Heinäpäivän
ihmeestä tehtiin elokuvia ja kirjoja ja lapsilla 
oli kaulassa keikkuvia pöytiä ja kun aikaa kului
tehtiin iskelmä Purukumilla me paikkasimme sen jalan. 

Kehityksen myötä alettiin taas valmistaa tasapainoisia
pöytiä ja ihmiset menettivät uskon siihen, että joskus
oli ollut pöytä, jonka jalka oli lyhyempi. Symboleita 
poltettiin roviolla. Ihmiset vaativat selityksiä. Miksei
uskottu pikkutyttöä? Oliko kyseessä sattuma vai ihme?  

Peloteltiinko tyttö hiljaiseksi? Salaliittoteoriat
rehottivat. Juoruja levisi. Oliko pöytää oikeasti edes ollut
olemassa vai oliko legendaa, ei mikään historiankirja kerro 
sellaisesta mitään. Oliko vain juoni myydä tietynlaista oppia?
Pikkutytöt alkoivat tuntea ylpeyttä itsestään ja vannoivat
pikku-Idan nimeen. Naiskulttuuri kukoisti ja insinööritiede 
joutui vähitellen unohduksiin. Tuli sanontoja kuten parempi
purkka jalan alla kuin pallo jalassa ja ei päältä, jos voi alta.   

Perustettiin tiedekunta pohtimaan keikkuvan pöydän dilemmaa
ja opiskelijoita tuli koko maailmasta. Mietittiin josko 
kolmea jalkaa olisikin voinut lyhentää tai käyttää pöytää
mallina uusiin pöytiin, ettei tule epätasapainoa. Vähitellen
keikkuvia pöytiä ei enää nähty ja ihmiset unohtivat perinteet.

Keikkuvan pöydän tarusta tuli legenda ja hauska iltasatu 
ajoilta, jolloin ei vielä ymmärretty tehdä oikeanlaisia pöytiä. 
Elämä sujui painollaan. Ihmiset olivat tyytyväisiä. Kauppa kukoisti. 

Kunnes eräänä päivänä pöytätehtaan yhdelle valmistuslinjalle
pääsi pieni hiiri, joka säikähti pöydänjalkaa ja siltä pääsi 
papana, joka sai yhden teristä vinoon ja jälleen syntyi pöytä,
jonka jaloista yksi oli lyhyempi. Keikkuva pöytä lehdet 
hehkuttivat. Maailmanloppu? Kirous? Se on täällä taas! 

Se mitä oli sanottu, oli taas täällä. Mikä eteen? 

Onneksi ihmiskunnalla oli enemmän tietoa ja tekniikkaa
ja tiedettiin, mitä tehdä. Kun asia oli tutkittu ja oikeaksi
todettu ja julkaistu asiasta tutkimustulokset arvostetuissa
julkaisuissa ja asiasta väitelty ja vuosia kulunut asiaa
tutkiessa ja linjasto seisoi, tuli maailmaan nälänhätä, 
koska ei ollut pöytiä ja lopulta keino todettiin arvostetuksi
ja asialliseksi ja lähetettiin aputyttö lähikauppaan
purkkaostoksille. Poikia harmitti, mutta perinne oli, että 
tyttö menee. Kun niin oli kerran kirjoitettu. Niin sen piti olla.

Enää ei meitä ihmeillä huijata, kirjoitti Päivälehti. Suurvoitto
tieteelle! Ei ole mitään uskomustiedettä, vaan tutkittua sanaa, 
joka nojaa tiukasti perinteille ja menneiden polvien tiedolle. 
Totta kai kehitys kehittyy naurettiin vanhoja muisteleville, jotka 
pelkäsivät muutoksia ja epäilivät. Eikö ole muuta tapaa, taideyhteisö
ja radikaalit vallankumoukselliset uhosivat piirtäen kuvia sahoista
ja vatupasseista ja käsintekemisestä ja joku rohkelikko jopa pahvin 
taittelusta pöydän jalan alle. Uuu. Se oli skandaali. Sellaista ei 
arvostetuissa taidepiireissä suvaittu ja nuorimies vaipui armeliaasti
unohduksiin, kunnes sadan vuoden kuluttua joku löysi taulun 
pahvintaittelusta kirpputorilta ja siitä tuli taidehuutokauppojen
hittituote ja se myytiin maailmanennätyshintaan. Lopulta siitä
tuli ihan käypä korjaustapa keikkuville pöydille. Pahvinpalasta. 

Sitä ennen käytettiin kuitenkin vielä purkkaa. Enää purkka ei
tietenkään ollut mitään vanhanaikaista pihkaa, jolle nuoret
hihittivät ja pilkkasivat antiikkisena, kun se nyt taas oli
muodissa aikuisväestön keskuudessa. Ei tietysti, vaan neonväristä
HuubaBuubaa, joka soi ja värisee. Ja näyttää ajan.   

Hippiset alkoivat käyttää pihkapurkkaa. Tietysti. 
Luonnonmukainen menetelmä. Aito ja oikea.

Tämä tarina on tosi, mutta tietenkään yksityiskohdat ja asioiden
tapahtumajärjestys eivät voi olla aivan yksi yhteen, koska ei
kukaan silloin älynnyt niitä ylöskirjata ja välillä oli 
ajanjakso, jolloin keskityttiin niin kovin syömiseen pöytien
ollessa vinoja, ettei siinä muuhun ehtinyt keskittyä

Kyllä joskus onnistuu. Kun tarpeeksi yrittää. 
 
Jos ei nosta jalkaa, 
niin on vaikee alkaa 
ilman ei tuu pissa, 
jos sattuu oleen kissa 
              Eli koira. 

Jalalla koreasti? Paljon on noilta ajoilta sanontoja.

hakuammu 2017


					
Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Ylös ↑

%d bloggers like this: