Hyvinvointia

Hyvinvointi vaatii työtä ja vaivannäköä, vähintään
henkistä työtä, jatkuvaa ponnistelua ja uudelleen
satulaan nousemista, jos sattuu muksahtamaan maahan,
muuta keinoa ei ole. Muut keinot ovat hetkellisiä
apukeinoja, jotka tuovat enemmän ongelmia kuin iloa.

Älä lannistu, älä anna periksi. Mikään ulkoinen ei
ole niin hyvää tai huonoa, että se päihittää oman
asenteen, omat ajatukset tilanteesta. Jos ajattelee
elämän oleva kurjaa ja pilalla, niin se on, vaikka
asuisi palatsissa ja olisi presidentti. Jos ajattelee
olevansa onnellinen ja tyytyväinen, on sitä, vaikka
olisi syöpäsairas tai ei olisi yhtään mitään.

Mikään ei riitä, jos ei osaa olla tyytyväinen tai
kiitollinen tai onnellinen. Se on opittu tapa.

Hetkellinen notkahdus tai huono olo on hetkellistä.
Seuraava hetki on parempi, jos oloon ei takerru.
Jopa masentunut voi olla samaan aikaan perustyytyväinen
elämään. Masennus on kemiallinen epätasapainotila 
aivoissa. Perusasenne on eri asia.

Taipumus positiivisuuteen tai negatiivisuuteen on
vähän eri asia kuin se, että valitsee tyytyväisyyden
ja kiitollisuuden ja rakastavan suhtautumisen. Voi
varustautua elämän vastoinkäymisiin negatiivisuudella,
mutta silti olla onnellinen ja ymmärtää vaikeuksienkin
kuuluvan elämään. Voi olla positiivisesti elämään
suhtautuva ja silti onneton ja masentunut, jos ei 
kestä elämään väistämättä kuuluvia pettymyksiä.

Onni ei ole tekosyy olla ponnistelematta tai yrittää
tehdä parhaansa, vaan suhtautumistapa. Se ei ole
positiivisuusharhaa tai katsomista vaaleanpunaisten
lasien läpi, vaan jatkuvia valintoja. Valitsee omia
ajatuksia ja asenteitaan ja se vaikuttaa tunne-elämään.

Vaikka olisi erityisherkkä tai tunne-elämältään 
epätasapainoinen, voi silti valita asenteensa.
Voi valita itkeekö vai nauraako, koska sataa,
voi valita yrittääkö uudelleen vai lannistuuko.

Sanotaan, että on mukavampi itkeä urheiluautossa,
mutta on aivan sama, mitä omistaa, jos ei osaa
olla tyytyväinen, onnellinen tai kiitollinen. Tulee 
olemaan onneton, ellei opettele olemaan onnellinen ja
kiitollinen. Tyytyväinen? Tyytyväisyys on valintoja.

Sama pätee rahaan. On aivan sama paljonko on,
jos sitä ei osaa käyttää niin, että se riittää
tai olla tyytyväinen siihen, mitä on. Tyytymättömälle
mikään ei riitä. Lottovoittokin on katoava luonnonvara.

Ansaitsemme olla olemassa, muttei se tarkoita
että kiittämätön ansaitsisi yhtään mitään? Ansaita 
tarkoittaa, että saa palkaksi jotain, kiittämätön ei 
ansaitse mitään eli jää ilman? Kiittämätön on onneton,
ei osaa olla onnellinen siitä, mitä on saanut ja mitä on.

Ei sen kummempaa.

Kiittämätön jää henkisesti ilman. Elämä ei ole vain fyysistä,
se on myös henkistä. Jos on henkisesti tyhjä tai ilman, ei
siihen ulkoinen auta. Sisäisen kaivonsa voi vain itse täyttää.

Se vaatii vaivannnäköä, joskus enemmän, joskus vähemmän.
Keinoja oppia tyytyväisyyttä voi toinen opettaa, mutta
työ on itse tehtävä. Ei maratoniakaan voi juosta puolesta.

Tai voi, muttei siitä ole itselle mitään mainittavaa
iloa tai hyötyä. Vain ulkokohtaista maksettua mainetta?

Toisille onnellisuus on helpompaa kuin toisille. Niin
se vain on. Jos on herkkä ja tunteikas, sitä joutuu
joutuu opettelemaan enemmän. Jos saa kaiken valmiina,
sitä joutuu opettelemaan enemmän. Jos syntyy ankeisiin
oloihin tai joutuu kaltoinkohdelluksi, joutuu opettelemaan
enemmän. Niin se on. Elämän tosiasioita. Turha kadehtia.

Herkkä saa useammin vastoinkäymisiä, koska iskut tuntuvat,
varakas ei joudu ponnistelemaan ja arvostus voi puuttua,
kaltoinkohdeltu voi nähdä elämän synkeänä, jos ei ole 
saanut ehdottoman rakkauden kokemusta mistään tai keneltäkään.

Tosiasiat kannattaa opetella hyväksymään ja muuttaa se,
minkä voi elämästään ja itsestään muuttaa. Muuta ei voi.

Apua voi pyytää ja anoa, sen saaminen ei ole mikään
itsestäänselvyys, vaan syy olla kiitollinen, tuli se
ilmaiseksi tai maksullisesti. Asioiden eteen pitää 
ponnistella, mikään ei ole ilmaista, jos itse ei 
maksa, joku muu maksaa. Miksi jonkun pitäisi maksaa
omasta hyvinvoinnista, jos itse on toimintakykyinen? 
Toisaalta, miksi muiden pitäisi maksaa siitä, jos 
itse saa itselleen enemmän kuin kohtuullista on? 

Mikä on kohtuullista? Kohtuullisuus olisi löydettävä,
maailma ei kestä kohtuuttomuutta. Muuta ei ole, ei ole
oikein tulevia sukupolvia kohtaan pakottaa heitä pimeään
etsimään uutta planeettaa tuhottavaksi, vain koska ei 
viitsitä pitää huolta entisestä tai on polte lähteä 
etsimään uutta? Voi joku lähteä silti, muttei siihen
pidä upottaa niitä rahoja, jotka mahdollista käyttää
nykyisen pelastamiseksi? Kaikkea ei vielä ole menetetty?

Ihminen. Omituinen otus. Lähes rakastettava? 

hakuammu 2017
Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Ylös ↑

%d bloggers like this: