Loppu häämöttää

Väliraportti osa VI

Tämä oli taideprojekti. Reaalimaailma saa vaikutteita,
mutta tämän perusteella ei kannata luulla, arvioida tai tuomita
reaalielämää. Se on kuin luulisi "salattujen eläimien" olevan totta.
Televisio on hyvä tapa seurata näennäiselämää, mutta vaikka tässä on
totta, on elävä elämä aina elämää, ei elokuvaa tai virtuaalisuutta.

Kannattaa uskaltaa elää ja kuunnella ja analysoida
OMAA tilannettaan mieluummin kuin sotkeutua muiden kuvioihin.
Joskus voi harjoitella kommunikointia virtuaalisesti, jos
se ei ole oma vahva puoli. Trollien kanssa vahvistuu?

Tämä oli yhteisötaidetta. Hakuammuun sai osallistua?
Joutui osallistumaan? Joutui mukaan? Jouduin mukaan?

Sama pätee Muistoja ja Unelmia -blogiin. Kirpputoriosuus
on taideprojekti. Kuinka arjen esineiden arvo muuttuu,
kun niihin kiinnittää huomiota, kuvaa, valikoi, arvottaa.

Tuli siivottua ja järjesteltyäkin, mutten juuri luopunut.
Se ei ollut sen(kään) projektin päätehtävä, vaan arvonlisäys.

Maailma tarvitsee arvoja. Kaikessa. Ei voi vain kuluttaa?
Toisaalta. Jos mikään ei auta ja joka paikka pursuaa, on
syytä karsia jotain ja muuttaa jotain. Joskus jopa erota?

Oli kyse tavarasta tai - ihmisestä. Ihminen ei ole tavara!

Kotikentällä vedän nekkuun, jos joku yrittää uida liiveihin
luvatta? Henkisesti tulee turpaan? Vilpittömille tunteille
ei voi mitään. Sitä tykkää kenestä tykkää ja hyvä niin.
Tunteet tulevat ja menevät, rakkauden ylläpito on ponnistelun tulosta.

Asioista voi ja pitää yrittää puhua. Omien läheisimpien kanssa?
Miksi se on niin pelottavaa? Jos kerran uskaltaa elää yhdessä?
Varsinkin, jos uskaltaa harrastaa seksiä tai tehdä lapsia?

Seurustelusuhteet ja deittaus on hyvää harjoittelua ihmissuhteisiin.
Seksin sekoittaminen niihin on oma valinta, mutta usein murheita tulee.
Lopulta. Sen päättäminen on oma, ei vanhempien tai yhteisön asia.
Itse elää päätösten kanssa. Ansaitsee myös armon, jos myöntää ja
sovittaa virheensä. Itseltäänkin. Se on usein vaikeinta. Siihen opit
tuovat avun. On jännä, että jää tajuamatta? Uskonto on mahdollistaja?

Mihin unohtui anteeksiantaminen ja -saaminen? Hyväksyntä?

Armo ja anteeksianto ja tuomitsemattomuus ovat Jeesuksen oppeja?
Oli siinä hyvinoppinut, viisas mies? Vaikeita sisäistää, jos
varsinkin seurakunta, osin pappiskunnan entistapojen mukaisesti
on kovin tuomitsevaa ja ankaraa? Se ei ole sitä oikeaa sanomaa?

Onneksi se on muuttumassa, mutta edelleen yhteisö tuomitsee ja
häpeällä tai häpeättömyydellä kasvatetaan. Se saa sarvet nousemaan?
Tekisi mennä ja kaataa myyntipöydät? Jeesustelen siis, vaikken
edes kuulu kirkkoon ja se on syy, miksi en kuulu. Suuttumus?

Suomessa kaikki kuuluu kristinuskon luoman kulttuurin piiriin.
Suomi on kuin suuri seurakunta itsessään, yhteiskunta on kristinuskoa?

Kun tajuaa, että voi tehdä vain sen hetkisen opin ja tiedon mukaan,
niin vanhemmat, uskonnot ja viranomaiset kuin itsekin, alkaa
vähitellen parantua ja haavat arpeutua. Alkaa antaa anteeksi?
Itselle ja muille. Olemme vain ihmisiä. Ja se on ihan sallittua!

Ehkä joskus myös kirkolle ja seurakunnalle. Toisille? Toivo elää?

Pitää pystyä puhumaan? Pätee sekä liikuntaan että parisuhteeseen. PPP.
Parisuhteessa tosin saa puuskuttaa? Osoittaa, että asia on tärkeä?

Seurustelusuhteissa voi olla parempi tyytyä peruskuntoa nostaviin
harjoitteisiin? Nostaa parisuhteensietokykään vähitellen? Hankkia
tarvittavia ihmissuhdetaitoja, jotta osaa Justiinansa kanssa pärjätä
alistumatta ja Justiina pärjää käyttämättä kaulinta Puupäänsä kanssa?

Tätä se uneni tiesi? Puoli vuotta ennen blogia näin unet, joissa
toisessa suutelin Robinia, sitä nuorta heppua, toisessa pidin kahvilaa,
ja asuin ja kasvattelin viiniköynnöksiä (grapevine)jonkun Pekan kanssa.

Niitä ihmettelin! Että mitä hittoa?!? Että tällaista hittoa. 
Viiniköynnöksetkin saatu aikaan - sekä henkisesti että fyysisesti?

Kaikki ovat omia puoliani. Ehkä myös toisen? Se ei ole vallassani.
Unet kertovat useimmiten itsestä ja oman persoonallisuuden eri puolista.
Jaan ne tässä vain esimerkkinä siitä, että elämä itsessään on IHME.

Tarvitsisinko peiliä? Hell yeah? Joka tavalla. Ja sitä Justiinaa?

Ei ole rukous, vaan toteamus. ( selvennyksenä Jumalille )

Kulttuuri ei ole kaveri, vaan Justiina?

Korkeakulttuuri kurittaa eniten tekijöitään, muu kulttuuri
sen kuluttajia? Viihteessä kuritus on piilotettu rivien
väleihin? Mainokset manipuloivat, jotta kauppa käy, välillä
niistä saa iloa ja hauskuutta? Ja kyllähän ne kurittavat,
vähintäänkin kulttuuria ja sen käytänteitä samalla, hauskasti?

Välillä kaivataan elvytystä ellei suorastaan uutta sydäntä? Jos
henki puuttuu, pitää elvyttää. Sen verran on ensiapukurssia on käyty.

On se nyt kumma, jos ainoa hengellinen asia on mainos ja viihde.
( henki=spirit=pyrkimys korkeampiin arvoihin )

Pelkkä tekniikka ei riitä, vaikka kuinka hyvin tekisi. Senkin
oppii jo lääketieteessä sekä lääkärinä että potilaana. Ei se
ainakaan kulttuurissa toimi tai riitä. Ei ikinä eikä koskaan?

Se on elävien kuolleiden ikiyö. Liskojen leikkiä hurmeella.

Ympäri mennään, yhteen tullaan? Hau-hau-hautausmaalle?

hakuammu 2017
Mainokset

Kommentointi on suljettu.

Ylös ↑

%d bloggers like this: