Moneen junaan

Herkkyys voi ilmetä eri tavoin. Jos joutuu kasvamaan
ympäristössä, jossa ei saa olla oma itsensä ilman sellaista
tukea, turvaa, rohkaisua tai rajoja, jota tarvitsee, voi huonosti.

On rajoja ja "rajoja". Pakkotoimet ja kyykytys on eri asia.

Herkkä, joka saa kasvaa turvallisessa, tasaisessa ympäristössä ja
olla oma itsensä kasvaa jämäkäksi, osaa pitää rajansa ja puolensa,
jatkuva stressi ei ole virittänyt reagoivaa hermostoa äärimmilleen,
ei ole oppinut huonoja reagointimalleja ja puolustuskeinoja.

Pätee ihan kaikkiin, mutta erityisesti niihin, joilla on lapsena
ns. hankala tempperamentti tai ovat kovin arkoja ja ujoja?

Reagoivalla hermosto reagoi herkästi muutoksiin, hormonitasot
vaihtelevat ja se kaikki vaikuttaa tunteisiin ja aivotoimintaan?

Reagoivan hoitaminen on vähemmän palkitsevaa, koska samat toimet
tuovat eri tuloksia eri kerroilla ja on vaikea tietää, mitä vauva
haluaa ja jos itse ei ole saanut olla itsensä, on vaikea kestää.
Reagoiva todennäköisesti sairastaa enemmän ja allergioitakin on,
siksi myös traumoja ja vaillejäämiskokemuksia tulee enemmän?

Ujon hermosto voi alkaa reagoida, jos joutuu ennenaikaisesti
tilanteisiin, jotka tuntuvat ylivoimaisilta ilman turvaa ja tukea.
Ujo ei välttämättä ole niin ujo enää isona, jos on saanut olla
itsensä lapsena ja vanhemmat ovat olleet tukena ja turvana,
on saanut edetä oman aikataulunsa mukaan alle kouluiässä.

Jos on herkästi reagoiva ja sen lisäksi saa
vääriä toiminta- ja reaktiomalleja, ei elämä
ole välttämättä aina ruusuilla tanssimista.

Uudenoppiminen on hidasta. Se pitäisi jo tietää.

Aikuisena eri viranomaisten kanssa toimiminen
on haastavaa. Kun voi huonosti tai on hätä,
ei pysty tai jaksa toimia tai käyttäytyä "oikein"
ja saa paheksuntaa ja apu jopa saamatta.

On merkillistä, että yhteiskunnan systeemit on
rakennettu siten, että ne auttavat lähinnä niitä,
jotka osaavat olla "oikein", vaikka myös ne muut
tarvitsevat apua ja yhteiskunnan tavat aiheuttavat
sen, että herkemmät sairastuvat tai saavat oireita,
eivät jaksa toimia "oikein", edes apua saadakseen?

Meitä on monenlaisia. Kaikkien pitäisi saada apua.

Oikealla tarkoitan, että menevät oikeaan paikkaan,
suittuina, hymyilevät oikeassa kohdassa, kuuntelevat
tarkasti, vastaavat, kun kysytään ja täyttävät kaikki
lukemattomat kaavakkeet ja ennen kaikkea joutuvat
menemään ihmisten ilmoille ja selvittämään asioita, kun
huonovointisina mieluummin vetäytyisivät kotiin? Eivät
saa apua, koska vaivat eivät ole oikeanlaisia? Eivät
saa kipulääkkeita, esilääkitystä, puudutusta? Tukea?
Oikeanlaista kohtelua? Oikeanlaista tietoa? Tapoja?
Ystäviä? Verkostoja? Töitä? Opiskelupaikkaa?

Elimistön reaktioherkkyys ei ole oma valinta.

Se ei katso luokkaa tai ihonväriä. Se ei edes
palvo rahaa tai valtaa. Se vain on olemassa.

Ja vaikuttaa kaikkeen elämässä. 

Se on kuin silmien väri, mutta hankalampi muuttaa.
Se on kuin köyhyys, mutta helpommin hoidettavissa.

Sen huomioon ottamattomuus on hengenköyhyyttä ja aiheuttaa 
hengenköyhyyttä, henkistä ja fyysistä pahoinvointia,
jopa sairastumisen, mikäli siihen ei suhtauduta
sen tarvitsemalla vakavuudella ja oikein. Kärpäsestä
tulee härkänen ja pahimmassa tapauksessa elinikäinen 
ongelma, ei vain yksilölle vaan myös yhteiskunnalle.

Siinäkö se sotien ja ongelmien villakoiran ydin olikin.

Lapsen tempperamentti ja sen huomioiminen.

Ei ole mitään jumalansanaa. Ei kokonaan edes tiedettä.
Olenpahan vain korkeasti oppinut, ikäni varrella viisastunut,
herkän elimistön omaava ja sen seurauksena oppia joutunut
hakemaan. Ei riitä pelkkä tieto, taito, usko, toivo. 

Tarvitaan näemmä se kaikki ja kokemus siitä, että
voi tehdä toisin ja miltä se tuntuu sen jälkeen.

Ei muutu täydelliseksi, vaan siedettäväksi. Ajoittain.

Pätee sekä itseen että elämään.

Pysyy hengissä, pystyy rakastamaan ja toimimaan. Luomaan.
Huolehtimaan arjesta ja itsestään. Luomaan parisuhteen.

Ihan arjen perusasioita, joita ei rahalla saa.
Ihan arjen perusasioita, joita ei vallalla saa.

Ei sellaisia, joista on oikeasti apua. Ei takuuvarmasti.

Tietoisuus ja taidot auttavat. Persoonan kehitys.

Meistä on moneen junaan. Ei vain asemalle hengailemaan.


hakuammu 2017


Mainokset

Kommentointi on suljettu.

Ylös ↑

%d bloggers like this: